Vientiane 18.-20.1

Matka Laosin pääkaupunkiin alkoi siis Don Detistä, ensin veneellä mantereelle ja sieltä otimme paikalliseen tapaan täyteen ahdetun minivanin. Oli aika tuskallisen kuuma matka. Minivanit ovat aina täynnä milloin mitäkin. Kaikki penkit (jos niitä voi penkeiksi sanoa) ovat ensinnäkin täynnä ihmisiä. Enkä tarkoita, että jokaisella olisi oma paikka, ei todella, yhdelle penkille mahtuu ainakin kolme ihmistä. Kerran laskin, että kahdeksan hengen minivanissa meitä oli (noin 30 min matkan ajan) 16 henkilöä plus matkatavarat. Aina, kun vani pysähtyi ottamaan lisää ihmisiä kyytiin kaikki joutuivat tiivistämään vielä vähäsen eli toisin sanoen istumaan toistensa syliin. Joskus taas autot ovat tavaran kuljetusta varten, saatat joutua kyytiin, joka kuljettaa kanoja, munia, postia…mitä milloinkin. :D

Noh kun minivan matkasta oli selvitty Pakseen asti, menimme linja-auto asemalle odottelemaan yöbussin (sleeping bus) lähtöä. Sleeping bus oli niin hauska kokemus, nauroin hieman, kun näin miltä bussi näytti. Sen sisällä oli sängyt! Siis aivan kuin laivojen tai junien hyteissä. Sängyt vain olivat kaikki jonossa bussin reunoilla kahdessa kerroksessa. On taas joku aasialainen keksinyt mukavan tavan matkustaa…näitä voisi kehitellä Suomeenkin! :D

Tätä rakennustapaa ei tarvitse mallintaa koti Suomessa :D

Bussi oli perillä Vientianessa seuraavana päivänä klo. 6.00 aamulla. Juuri, kun olin nukahtanut ensimmäisen kerran! Siitä sitten urheasti tuk tukilla kaupungin keskustaan etsimään majapaikkaa ja aamupalaa.

Kaupungissa ei sitten muuta tekemistä todella ole kuin syödä hyvin ja katsella kaupunkia, jossa ei oikeastaan ole muuta katseltavaa kuin rakennukset. Vientiane oli meille vain parin yön pysähdyspaikka, jotta ei tarvinnut matkustaa pitkää matkaa Vang Viengiin asti. Saatiinhan me pyykitkin pestyä tuolla! Hyödyllistä. :D

Kate