Ungasan (30.3-24.4)

Koko loppu aikani Balilla Lembonganin jälkeen, olen asunut Bukit Peninsulan alueella eli etelässä. Lähes koko ajan Ungasan nimisessä kylässä J:n asunnossa. Täältä on helppo mennä mihin vain, jos vaan on moottoripyörä tai skootteri. Autolla tuolla ruuhkissa ei ole mitään virkaa! Jos muistan oikein niin joka toisella balilaisella on kotitaloudella on noin 3 moottoripyörää/skootteria. Ja sen kyllä huomaa, liikenne on kaoottista. Hauskinta on se miten paikalliset suojaavat itsensä auringolta ajaessaan, heillä on sormikkaat, pitkähihaiset paidat (yleensä jokin toppa- tai tuulitakin näköinen takki), pitkät housut ja sukat kengissä. He todella ihannoivat vaaleaa ihoa eivätkä halua saada yhtään aurinkoa. Itse kärvistelen hameessa ja topissa, että onpas kuuma, ja varsinkin tuolla kaupungin liikenteessä! HUH.

Yleisesti vain hengailen täällä Balanganin/Ungasanin alueella, otan aurinkoa, hengailen paikallisten kanssa ja ajelen ympäriinsä eri rannoille sekä Kuta - Legian - Seminyak alueelle shoppailemaan, näkemään kavereita, juhlimaan...Oon niin hurahtanut tohon skoduiluun! En olisi voinut ikinä uskoa! Aion ostaa oman Vespan, kun tulen takaisin Suomeen! Älkää naurako siellä… :D

Pinkki skootterini, ajanut yli 3vk joka päivä! :)

Maanantaina (9.4) ajoin Balanganilta Sanuriin! Se tarkoittaa siis kamalia Bali ruuhkia, moottoritietä sekä pujottelua autojen ja moottoripyörien välissä. Ihan huippua! Matka kestää noin tunnin ruuhkan takia ja aikamoinen keskittymiskyky on oltava, että ei jää jalkoihin. Karkasin muuten jopa poliiseja, josta J oli aika otettu. Ei olisi uskonut eihän? Poliiseja piti karata, koska mulla ei ole kansainvälistä ajokorttia, joka vaaditaan Indonesiassa turisteilta, jos he ajavat täällä. Kenelläkään ei ole sitä, mutta kaikki ajavat. Yrittivät pysäyttää mut varmaan neljästi, mutta pujottelin vain tyynenä poliisisetien ohi…hah. Olin itsekin aika hämmästynyt miten tein sen!

Sanurissa näin Harryn, paikallisen pojan, jonka perheen luona Kati asui jonkin aikaa. Kävin teellä heidän kotonaan ja juttelin Harryn äidin kanssa ties mistä. Ihmetytti miten hyvä englanti äidillä on, parempi kuin Harryllä. Ja heidän nuorin lapsensa on niin söpö, Kesha Ketut.

Itse Ungasanissa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä..Muutama kaunis ranta, joilla ei ole turistin turistia paitsi surfaajia. Ne rannat/vedet onkin lähinnä tarkoitettu surffaamiseen...täällä on vain kiva asustella, kun on paikallisten ympäröimänä. Ihanaa.

Green ball ranta Ungasanissa ja yksi surfaaja..

Ranta Green ballin lähellä...

Pink bike, ha.

Täällä ei siis todella asu muita kuin balilaisia. Yksi päivä olin yksin kotona ja naapuruston pojat päättivät vakoilla mua. J:lla on portti ja aidat talon ympärillä, mutta portin alla on ilmaa ja siinä on pari reikää. Noin kymmenen 10-vuotiasta poikaa kurkisteli kaikista mahdollisista aukoista mua, kun olin makuuhuoneessa meikkaamassa! :D "Hello hello ja how are you" olivat kovasti käytössä. Itse vastasin pojille indonesiaksi sen minkä osasin ja he olivat todella otettuja. Tämän jälkeen pojat heittelivät jalkapalloja pihalle ja kikattelivat. Se on tämä valkoinen tukka, kun tekee musta julkkiksen täällä... :D

Hah :D

Ungasan...mitäs muuta voisin kertoa. En kai muuta. Halpaa ruokaa saa läheisistä paikallisista warungeista, siis halvalla tarkoitan, että maksan järkyttävän kokoisesta 'nasi campur' -annoksesta  6000-10000 rupiaa eli 0,40-0,80 euroa. Ja siellä meidän lähellä oli parasta tofua maailmassa enkä mä ole koskaa tykännyt tofusta! Nasi tarkoittaa riisiä ja campur sitä, että siihen saa valita kaikkea niin paljoin kuin haluaa ja mitä on tarjolla. Oppisin muuten aika hyvin ruoka -sanaston ja kaikkien lempiruokieni nimet...terong, tempeh, tahu, kacang...

Menu lemppari warungistani Ungasanissa...heti edessä tempeh (pähkinöistä ja pavuista), nam.

Toi keltainen on maailman parasta tofua!

Kaikki on tosi rasvaista ja usein erittäin deep fried. Hah, mutta niin hyvää!

Yleistä hengailua kivassa paikassa kivassa seurassa. Ei ihme, että jumituin viimeiseksi kuukaudekseni samaan paikkaan... :)

Kate

Bingin ja Padang Padang

Keskiviikkona (4.4) ajoin katsomaan miltä Padang Padang niminen ranta näyttää (joo en siis voi uida vammojeni takia, joten ei kauheasti houkuta auringossa makaaminen, jos ei pääse mereen…). Rannan löysi tosi helposti, mutta se on niin pieni, että näyttää siltä kuin se olisi täynnä ihmisiä. En tykännyt. Muut rannat kuten Balangan ja Bingin ovat vaikeammin löydettävissä, joten siksi paljon rauhallisempia. Näillä rannoilla vain on se oma tunnelmansa ja luulen, että juuri sitä ihmiset etsivät.

Padang Padang

Rannalle mennään tällaista porraspolkua pitkin.

Bingin on Dreamland ja Impossibles nimisten rantojen välissä, mutta sinne löytäminen on asia erikseen. Kivan rauhallinen ranta ja maisemat uskomattomat! Mentiin yksi päivä erään australialaismiehen hotelli -projektille katselemaan (wau) J:n kanssa. Miehet lähtivät sitten surfille ja minä jäin nauttimaan auringosta. Sopii. Illalla mentiin lähistöllä olevaan kalaravintolaan syömään BBQ kalaa, mahi mahia, nams. 

Kohti Binginiä...

Hih apina, ei voinut olla hauskemassa paikkaa istumassa...

Näkymiä hotellilta...ei paha.

Hotsku.

Tältä ranta näytti auringon ottajan silmin...

Sunset, again :D

Kate

Ulu watu 3.4

Tiistaina  (jokunen viikko sitten, 3.4 ehkä, en minä muista enää :D) menin Hannan kanssa skoduilla Ulu watuun katsomaan ammattilaissurfaajien huikeita suorituksia jäätävän kokoisilla aalloilla. Hurjia ovat. Ulussa ei siis kukaan aloittelija voisi kuvitella menevänsä veteen. Paikka ja ravintolat on rakennettu hauskasti kallioille, joten sinulla on mukavat oltavat, kun katselet surfaajia hommissa. On siellä rantaakin, mutta mennään eri kautta...itse en voinut rannalle astua vammojeni takia...

Ulu watussa on myös temppeli, joka vilisee samoja apinoita kuin Ubudissa, mutta koska se maksoi lähes 2e niin ei menty. Onhan tässä nyt temppeleitä jo nähty, ja apinoita! :D

Mummo teki käsikoruja, ystäväkoruja luulisin...

Sitten mun on ihan pakko näyttää miten ällöt ne mun vammat oli, kaksi palovammaa ja yksi haava surfilaudasta...tämä on ällöä.

Surfilaudan evästä...nice.

Ensimmäinen Bali tattoo, toinen oli aika samanlainen :D

Anteeksi, tosi kuvottavaa, mutta oli ihan pakko! Nyt ne on jo parantuneet tosi hyvin!

Kate

Balangan beach 29.3 - - -

Kun torstai aamuna lähdin Lembonganilta Sanuriin hakemaan uutta viisumia ja passia, olin sopinut aamupalatreffit Katin ja banaanipannukakkujen kanssa. Hän meinaan karkasi Australiaan torstai iltana ja vietin siis päivän Sanurissa Katin kanssa. Myöhemmin lähdin shuttle bussilla Kutan ympäristöön, jossa olin sopinut tapaavani Eddyn. Tutustuttiin Eddyyn Gilillä. Hän omistaa siellä Ecco Cafe nimisen kahvilan ja hommailee kaikkia muita bisneksiä ympäri Balia ja ties missä. Hän suunnittelee myös vaatteita, huonekaluja ja muita sisustuselementtejä. Eddy ei ole ihan tavallinen paikallinen, sillä hän on opiskellut ja työskennellyt Kanadassa ja Amerikassa sekä matkustellut ympäriinsä. Hän on aikamoinen persoona! Ikinä ei ole tylsää, jos Eddy on kuvioissa.

Mentiin Legian beachille katsomaan auringonlaskua bintangien kera ja törmättiin Eddyn kanadalaiseen tuttuun J:hin, joka työskentelee 3 kk Balilla ja 3 kk kotona jne. Auringonlaskun ja muutaman bintangin jälkeen lähdettiin illalliselle, joka muuttui aika nopeasti kosteammaksi kuin olin odottanut! :D Hauska ilta kaiken kaikkiaan! Illan aikana tapasin myös Surftime magazinen amerikkalaisen päätoimittajan, joka oli käynyt Suomessa surffaamassa ja kirjoittanut siitä lehteensä. Hän oli myös kokeillut saunaa suomalaisen perheen luona ja oli hieman järkyttynyt siitä miten kaikki ovat alasti. Oli erikoinen kokemus istua 80 –vuotiaan mummun vieressä saunan lauteilla! :D

Sunnuntaina suomalaiset neidot, joihin tutustuin Lembonganilla, tulivat Gililtä Balangan beachille asumaan. Sain heidät vakuutettua, että viimeinen yö ja päivä on vietettävä täällä eikä Seminyakissa! Olivat tyytyväisiä, sillä kallioiden ympäröimä ranta on aina parempi vaihtoehto kuin turistinen Kutan naapuri Seminyak. Istuttiin tyttöjen kanssa iltaa rannalla ja käytin syömässä ihanan Wayanin Indah -nimisessä warungissa. Yö olikin sitten mielenkiintoinen mun ja Jennin huoneessa, koska ei kumpikaan oikein saatu unta aaltojen kohinan takia ja sitten…mun päällä möngersi torakka! Se ei ollut mikään pikkuinen. Luulin sitä ensin hyttyseksi ja huitelin pois, mutta kun se osui sopivasti käteen pääsi aikamoinen kiljaisu ilmoille ja hypättiin molemmat ylös sängystä uskomattomalla nopeudella.

Ranta on pysynyt ihanan rauhallisena ja autenttisena basic majoituksineen.

Mahtavaa...

Maanantaina ”hyvin” nukutun yön jälkeen laiskoteltiin hiekassa, uitiin ja kävin taas kokeilemassa surfaamista J:n kanssa. Tosiaan. Mulla oli sellainen aloittelijoiden surfilauta, joka oli väriltään erittäin räikeä oranssi. J kutsui mua koko ajan kurpitsaksi mikä ei auttanut aloittelijan motivaatiota. Lisäksi maanantaina aallot alkoivat kasvaa isommiksi Balilla ja oli mun oli tosi vaikea saada aaltoja. Parin tunnin jälkeen jäin aika monen aallon alle pyörityksiin ja aina, kun pääsin pinnalle tuli uusi aalto, joka vei mukanaan. Oranssi kurpitsa sai sitten pyörityksistä hiukan takkiin, sillä Balanganilla pohja on riuttaa eli aika pahoja naarmuja voi saada. Eikä se pelkästään riittänyt, että sain naarmuja riutasta vaan totta kai myös oranssin lautani evä leikkasi reittäni. Haava oli/on aika pahannäköinen, mutta ei onneksi ollut syvä, joten ei vaatinut tikkejä. Mutta joo Pumpkin got smashed… :D

Aikamoisia aaltoja tuli sillä viikolla, kun teloin itseni.

Samana päivänä poltin myös polvitaipeeni J:n moottoripyörän pakoputkeen. Klassinen moka Aasiassa, kun nousee pois väärältä puolelta! Mutta oli pakko, kun sillä on surfilauta mukana ja teline on tietenkin vasemmallla puolella. Seuraavana päivänä sain toisen pohkeeseen jonkun tytön skodusta. Bali tattoos for free, nice. Oon aika nolo tapaus…Mutta en kiljunut tai huutanut yhtään, mistä olen aika ylpeä! Totesin vain, että jahasss nyt on sitten palovamma jalassa… :D

So niceee...

Balangan <3

Kate