lauantai 31. maaliskuuta 2012

Gili Trawangan 12.-20.3

Kyllä. Vietin viikon Gilillä! Aika vain kului eikä saarelta oikeastaan päässyt aiemmin pois myrskyn (taifuunin) takia.

Gili Trawangan on pieni saari Balin itäpuolella ja se on osa Lombokin saarta. Kuuluisia Gilin saaria on kolme, isoimpana Trawangan, pienempi Meno ja pienin nimeltään Air. Saarten välillä pystyy liikkumaan veneillä eivätkä etäisyydet ole suuret. Saaret ovat vieri vieressä ja Lombok näkyy jokaiselta saarelta.

Pieni saari Trawanganin edessä on Meno ja taustalla näkyy Lombok.

Tällaisilla veneillä kuljetaan saarten väliä, slow boat. Tämä on aika söpö.

Tarkoitukseni oli käydä pienemmilläkin saarilla päiväretkellä, mutta lähes koko viikon alueella oli myrsky. Veneet eivätkä lautat kulkeneet, koska se olisi ollut vaarallista merenkäynnin, rankan sateen ja tuulen takia. Tarkoitukseni ei ollut siis viipyä Trawanganin saarella niin kauaa, mutta toisin kävi, koska olin jumissa siellä. Myrsky oli niin uskomaton, että kujat ja rannat näyttivät siltä kuin tsunami olisi iskenyt saarelle. Kaduilla olisi voinut vaikka uida…Päivisin ei ollut sähköä eikä vettä. Et voinut tehdä mitään muuta kuin lukea kirjaa ja syödä! :D Ei sekään mikään paha vaihtoehto ollut. On ihanaa, kun tietää, että ei tarvitse tehdä mitään. Ei stressiä tai huolta mistään. Ei aikatauluja tai deadlineja.

Taifuunin tekoja...urh.

Hmm..pyöräretki saaren ympäri oli aika mielenkiintoinen. Taidettiin kävellä enemmän kuin pyöräillä...
Välillä oli ihan kunnon polku edessä, nättiä.

Sinä aikana, kun olin saarella ehti olemaan kolme ihanaa aurinkoista päivää. Käytin ne auringosta nauttien ja snorklaillen. Gilit ovat kuuluisia siitä, että voit lähteä snorklaamaan rannasta ja nähdä upeita värikkäitä kaloja sekä KILPIKONNIA! Yksi 'pikku' kilppari ui vierelläni jonkin aikaa kunnes hävisi omille teilleen.

Saarella on kilpparikasvattamo. Kilput päästetään takaisin mereen, kun ne on tarpeeksi isoja selviytyäkseen.



Trawangan tunnetaan kolmesta saaresta bilesaarena. Sitä se oli ja voin kuvitella millainen bilesaari se onkaan high seasonin aikana! Bilepäivinä maanantai on ehdottomasti paras! Muita päiviä ovat keskiviikko, perjantai ja lauantai. Välipäiviä pitää kuulema olla… :D Saarella on aivan uskomattoman hyviä ravintolaita, jotka tarjoavat paikallisen ruuan lisäksi länsimaalaista ja meksikolaista ruokaa. Salaatteja, juustoja, patonkeja, wrappeja…mums. Olin ekstaasissa juustojen kanssa! Viiden kuukauden jälkeen olen alkanut kaipaamaan niitä omia herkkuja vaikka curryt ovatkin ihania! :)



Asuttiin Bale Sasak nimisessä paikassa ja meillä oli söpö bungalow, tai oikeastaan näitä kutsutaan nimellä hut. Paikka oli aika keskeinen, mutta kuitenkin rauhallinen. Ja pojat, jotka olivat töissä siellä olivat niin suloisia! :D Ja aamupalana pannukakut, mums...taas. Saarella on se hauska juttu tossa majoituksessa, että joka paikkaan kuuluu moskeija. Halam halam ja alecumsalam, joka aamuyö, aamu, iltapäivä, päivä ja ilta. Siellä kyllä joikasi useasti sellainen pikku poika ja kerran se lauloi väärin ja alkoi kikattamaan mikrofoniin! :D

Meidän hut.

Huttejen alla on aina tollainen hengailupaikka, toimii olohuoneena ja vaikka keittiönä. Tosi jees.

Trawangan ei oikeastaan säväyttänyt ihan kympillä...saattoi johtua sateesta ja myrskystä, mutta saarella ei ole mitään tekemistä ellei sukella, snorklaa tai laiskottele rannalla. Ja, koska Gilin jälkeen menin Lembonganille, joka säväytti kympisti, ei miljoonasti, tuntuu Gili nyt ihan tavalliselta saarelta..hah.


Kate

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Kuta again 9.-12.3

Ubudista lähdin takaisin Kutalle moikkaamaan kavereita, jotka olivat siellä. Halusin myös päästä ulos ja Kutahan on loistava paikka siihen tarkoitukseen. :D Ja halusin nähdä tuttuja naamoja, koska et voi koskaan tietää näetkö näitä ihmisiä enää ikinä. On otettava kaikki irti mahdollisuuksista, joita sinulle annetaan!

Hengailin siis muutaman päivän Martan, hänen kaverinsa Lisan sekä muutamien surffiopettajien kanssa. Surffiopet olivat kotoisin Sumatralta ja aivan upeita ihmisiä. Poikiin tutustuessa sain matkakuume idean Siantarista, joka on heidän kotikaupunkinsa. Haluan tehdä kouluvierailun heidän vanhaan kouluunsa! :D Pojat sanoivat, että olen julkkis siellä, koska lapset eivät ole ennen nähneet vaalea ihoista ihmistä. Katsotaan miten sujuu...jännää.

Siinä palloillessani rannalla mua lähestyi muutama (n. 20) tyttöä/naista, jotka pyysivät valokuvaan kanssaan. Annan aina tytöille luvan, en pojille. Tä ei siis ollut mikään uusi juttu. Aasiassa tosi monet haluaa yhteiskuvaan. Varmaan tämä vaalea kuontalo...nä tytöt oli hauskoja, kiljuivat kun olivat saaneet kuvan :D Javalta kotoisin.


Tytöt siis surffaili ja itse toimin kuvaajana. En päässyt surffaamaan, koska loukkasin käteni Ubudissa aika pahasti. Kaaduin suihkussa. FAIL. :D Nauroin itseäni aika huolella sen jälkeen, kun olin ensin itkenyt. En pystynyt pariin päivään liikuttamaan oikeaa kättäni ollenkaan. Lääkäriin en kuitenkaan mennyt...Nyt käsi alkaa jo olla kunnossa, hah.



Tämä pikku jäbä veti uskomattomissa aalloissa aivan uskomattomia juttuja! Aallot oli ammattilaisille...

Todistusaineistoa minun tukasta, joka on Valkoinen. Lumipallo.


Kun tytöt lähtivät Balilta näin ruotsalaiset, jotka olin tavannut Kuala Lumpurissa. Ruotsalaisia on muuten joka puolella! Siis ihan sairaasti. Vietin päivän poikien kanssa ja sitten lähdinkin Gili Trawanganille Katia moikkaamaan! :))


Kate

torstai 22. maaliskuuta 2012

Ubud 3.-9.3.

Lauantai 3. maaliskuuta oli jännittävä ja ehkä jopa historiallinen päivä mulle ja Katille…sillä meidän tiet erosivat. Kati lähti Sanuriin ja minä Ubudiin. Hui. Ja sillä tiellä ollaan. En tiedä, koska kontit ja tassut kohtaavat ja missä, mutta toivottavasti jossakin tien risteyksessä:)


Balilainen arkkitehtuuri on HUIKEETA.


Lähdin aamulla shuttle bussilla kohti Ubudia. Matka kesti vain 1 ½ tuntia ja lähes koko matka ihanan vihreää. Luonto asutusten ja liikkeiden ympärillä näytti siltä kuin se olisi ollut suoraan satukirjasta…toki juuri se asutus hieman pilasi sitä satumaisuutta, mutta Ubudissa ja sen ulkopuolella luonto todella oli yhtä satua! Riisipellot ja viidakko peltojen takana...Yhtenä päivänä tein sellaisen pienen 10 km kävelylenkin muutamien kylien ja riisipeltojen läpi. Eräs paikallinen ohjasi minut rohkeasti vaan kävelemään peltojen keskelle ja seuraamaan vesipuroja, joita kulkee peltojen välissä. Otin ehdotuksen vastaan ja kyllä kannatti!

Maisemia kävelyretkeltä...






Vietin kylässä kuusi päivää ja aika meni kuin siivillä. Olisin voinut jäädä sinne pitemmäksikin aikaa, itse asiassa tapasin ihmisiä (ei paikallisia), jotka olivat jääneet Ubudiin asumaan tai muuten vain juuttuneet. Monet tulevat sinne aina uudelleen, enkä ihmettele. Luonto, ihanat pienet liikkeet täynnä suloisia asioita, ihania omalaatuisia kahviloita ja ravintoloita…suloiset home stayt (guest houset). Palaan sinne vielä uudelleen, varmasti. Jäi meinaan niin paljon ostoksia tekemättä! :D




Jokaisen ovenpielessä on tuollainen "juttu", johon laitetaan lahjoja jumalille.

Offerings eli lahjat. Kukkia, ruokaa, rahaa, suitsukkeita...


Home stayni nimi oli Mai Malu ja omistaja perhe herttainen. Huoneet olivat uusia ja hyvällä balilaisella maulla ’sisustettu’. Ja se puutarha! Ja aamupala, joka yleensä sisälsi hedelmiä, teetä/kahvia ja banaanipannukakun! Indonesiassa on muutenkin tapana saada aina aamupala huoneen/bungalowin hintaan, tosi kiva lisä mielestäni!


Perheen poika :))


Puutarha, jota ympäröi viisi huonetta, perheen oma koti ja temppeli.

Olisin voinut tehdä kaiken aktiivisen turistitouhun parissa päivässä, mutta ei ollut kiire. Yhtenä päivänä kävin Monkey forest:ssa katselemassa apinoita. Söpöjä olivat. Paikalliset vain tuntuvat pelkäävän niitä...Muutaman kerran kyllä itsekin pelästyin, kun apinaperhe on kiviaidan päällä aivan korvan vieressä. Niitä vain on joka puolella siellä metsässä!

Mikä asento! :D
:(
Söpö!



Toisena kävelin sen 10 km matkan riisipeltojen viertä ja pikkuisten kylien halki. Kolmantena kävin katsomassa kuuluisan postikortti maiseman, Tegallalangin riisipellot. Oli kaunista. En tiedä mikä siinä on, sehän on vain pelto, jossa kasvaa riisiä..?

Tegellalang rice fields.

Koska Ubud on tunnettu kulttuuristaan, kävin tietenkin museossa neljäntenä päivänä. Ubudissa on paljon museoita ja gallerioita, mutta itse valitsin kohteekseni Puri Lukisan museon, jossa on esillä balilaista taidetta vuosisatojen takaa ja sitten hieman uudempaa tuotantoa. Olin museossa varmaan kolme tuntia! Mitä sitä kuvataidekasvatuksen opiskelija itselleen voi... :D Mahtava kokemus. Ihastuin muutamaan teokseen aika hurjasti, ne pensselin vedot ja "mössöiset" pinnat vaan on mun heikkous. Mössöt eivät kuitenkaan ole tavallisen balilaisen taiteen tunnusmerkkejä vaan pikkutarkka työskentely ja yksityiskohdat. Teoksissa tapahtuu hirveästi asioita ja ne kertovat tavallisesta balilaisesta elämästä, seremonioista tai hinduismista.




Ups. Vahinko valokuva museossa...



Muina päivinä vain nautin kylän tunnelmasta ja kävelin ympäriinsä tai istuin lempiravintolassani Dewa Warungissa mukavien ihmisten kanssa, joita olin tavannut. Plus, että tuolta sai parasta ja halvinta ruokaa! Joka päivä avokadomehua! Mums. Ubud on sellainen kaupunki, että parhaat kuppilat löytää, kun tutustuu oikeisiin ihmisiin, jotka tietävät paikat...






Kate

Balin Kuta, Indonesia 29.2-3.3.

Kuala Lumpurissa tuli vietettyä kaksi yötä, taas Birdnestissä, koska Willi (omistaja) on vaan niin mahtava tyyppi! Ainut miinus siellä on se paksu mouruava kissa, Jackie. Urh. Mä en tykkää kisuista täällä Aasiassa. Saan niistä huonoja viboja...

KL:ssa hoideltiin asioita kuten...ostin uuden puhelimen. VIIMEIN! Sen äitin VANHAN rikkinäisen läppä Nokian tilalle (joka oli tosiaan teipattu jesarilla yhteen) tuli sama puhelin kuin mulla oli kotonakin kunnes se varastettiin. Täytyy sanoa, että en ihan mikään aikaansaava ole ollut ton puhelimen hankinnan kanssa, 7 kk tosiaan. Hah.

Sitten osteltiin hieman tuliaisia... ;) Ja lähetettiin pikkuinen paketti meriteitse Suomeen. Matkan pitäisi kestää 3 kk eli mä olen ennen sitä jo kotona. Että, jos teidän tuliaisia ei näy niin...ne lilluu jossain Atlantilla :D Se oli vaan niin paljon halvempi se meriteitse kuin ilmateitse...

Bali Bali Bali. Kone laskeutui Kutan eteläpuolelle ja mentiin Kutalle pariksi yöksi, koska haluttiin mennä surffikouluun. Se oli ihan sairaan kivaa! Pääsin heti laudalle ja aallonharjalle, mutta loppujen lopuksi homma oli niin väsyttävää, että tauon jälkeen en enää löytänyt itsestäni energiaa. Aallot olivat muuttuneet PALJON isommiksi eikä jalkoja saanut enää pohjaan...aika monta kertaa vain makasin laudan päällä ja ratsastin aallolla :D Hieman laiskaa sanoisinko, mutta hauskaa. Kyllä se surffiope hieman nauroi, että on tytöstä tainnut voima hiipua...heh hiukan.

En ota KOSKAAN ilmakuvia, eikä tämä kuva edes kerro mitään, mutta Kutasta ei oikein ole kuvia...
Eikä tämä maisema edes ole Kutalta :D Balilta kylläkin.


Paikalliset pelas futista rannalla..


Kuta muuten on turistinen ja monet nuoret tulevat sinne vain bilettämään. En tykännyt. Ja ranta on likainen ja hiekka epämääräisen väristä. Kaupustelijoita, jotka huutelevat perääsi "Shopping shopping darling!" "Yeees wanna buy something?". Tai sitten ne ukot, jotka huutelee sitä "transport transport!"...huh. Jaa niin ja olihan meillä todella ihastuttava kokemus taksikuskeista lentokentällä, miten saatoin unohtaa. Ensimmäisen kerran meille huudettiin kymmeniä kertoja "Fuck you:ta". Meinasin kävellä takaisin lentokentälle ja ottaa seuraavan lennon takaisin Malesiaan. Ei mikään unelmien lomakohde. Mutta aallot ovat aloittelijalle sopivat niin siksi. Ja surffaaminen on kivaaaa!

Kuta beach

Herkku jälkkärit! Italialaista jätskiä ja crepe :P
Kate

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Jotain kaunista...

Kyllä. Pulau Perhentian. Pieni hiljaisuus saaren kauneudelle...





Kate

Taman Negara 25.-27.2

Viidakko! Villieläimiä! Alkuperäiskansa!



Njäää eipä oikeastaan :D Ensimmäinen on ainut mikä on totta. 130 miljoonaa vuotta vanha sademetsä, ehkä maailman vanhin. Viidakko sijaitsee kolmen osavaltion rajoilla (Kelantan, Pahang ja Terengganu) ja on kooltaan 4343 neliokilometriä. Viidakossa elää ainakin 15 000 erilaista kasvilajia ja 185 000 erilaista eläinlajia. Kasvien ja eläimien lisäksi siellä asuu myös Batek niminen alkuperäisheimo. En nähnyt heimoa, enkä pahemmin eläimiä...oravia, liskoja ja pikkurillin kokoisia muurahaisia kylläkin.




Oltiin vain kaksi päivää ja käytiin tekemässä 3-4 tunnin trekking...oli aika kummallista "tallustella" niin vanhassa metsässä. Tehtiin Canopy walk, joka on riippusilta viidakon yllä. Mahtava idea! Canopy walkin jälkeen jatkettiin ylös näköalapaikalle, joka oli n. 400 metrin korkeudessa. Kyllä se kiipeäminen hieman tuntui jossain...mutta maisemat olivat sen arvoiset! Alas meneminen ei ollut hirveästi helpompaa, polku oli mutainen ja juurien peittämä. Eikä matkalla ollut minkäänlaisia kylttejä, jotka olisivat kertoneet mihin päin olisi hyvä kulkea. Toivottiin vaan, että polku, joka valittiin olisi se oikea.. :D 

Canopy walk 

Maisema hikisen nousun jälkeen...huh.

Taman Negaralle matkustettiin Perhentianin jälkeen. Kuala Besutista, joka on "Perhentianin satama" mentiin Kota Bharuun, jossa yövyttiin yksi yö. Aamulla noustiin aikaisin ja lähdettiin yhdessä Englantilaisen pariskunnan kanssa juna-asemalle, koska halusimme mennä viidakkojunalla. Maisemat olivat sen matkan aikana aivan upeat! Viidakkojuna ei kuitenkaan mene suoraan Taman Negaralle vaan Jerantut nimiseen kaupunkiin. Siellä odottelimme jonkin aikaa paikallisbussia, joka vei meidät Taman Negaralle. Huh oli aika hikinen bussimatka ja se kesti lähes 2 h...

Ai niin kylässä oli yksi aika kuvottava eläinlaji, lentäviä torakoita! Ja ne olivat parhaimmillaan jotain kämmen kokoisia! :D Ne piti kovaa pörinää ja sinkoilivat päin seiniä! Niitä oli pimean tullen joka puolella! Siis joka puolella...haluttiin aina syödä ennen pimeää ja juostiin guest housille ovien taakse piiloon. Yksi ilta istuttiin syömässä ja katseltiin joen toiselle puolelle viidakkoon, josta alkoi kuulua tuttua pörinää, se oli kuin kauhuelokuvasta! :D Ei todellakaan jääty odottamaan niiden hyökkäystä...

Hyi.
Taman Negarasta lähdettiin pois veneellä ja matka lähelle Jerantut kaupunkia kesti 2 h. Sieltä otettiin bussi Kuala Lumpuriin, koska lento Balille lähestyi...wiii ! Alla kuvia venematkalta...



Puhveleita :)


Kate