Vang Vieng 20.-24.1

Vang Vieng ja tubing! Hullua menoa, sairasta... :D

No sitten! Hyvään tarkoitukseen :)) 

Ensimmäinen päivä tubingia!

Kaupunki on ihanassa ympäristössä vuorten ympäröimänä ja sen keskellä virtaa Mekong. Toisella puolella jokea, ei kaupungin puolella, on rauhallinen "bungalow kylä", jossa voi rentoutua ja laiskotella lehmien joukossa...Joku on joskus keksinyt, että traktorin sisäkumilla on kiva lötkötellä ja laskea alas jokea. Tuubailu on joskus ollut rentouttava tapa viettää päivää Vang Vieng:ssä, mutta nykyään se on uskomaton bilepaikka. Lähtö on joen yäjuoksulla, jossa on heti ainakin 4 jokivarsibaaria, joista aloitat matkasi...Ensimmäisellä kerralla ei päästy kuin 15 metriä tuubilla eteenpäin, koska piti tietenkin pysähtyä baareihin tanssimaan ja juhlimaan ihmisten kanssa! :D

Hauska idea, mutta pidemmän päälle alkoi ärsyttämään 25-30 vuotiaat aussi jätkät, jotka vetivät Vang Vieng:ssä edelleen teinikännejään. Kaupunki on hiljainen, koska kaikki ovat joen yläjuoksulla päivät ja illalla sammuvat sänkyihinsä. :D Jos olet hoitanut päiväsi hyvin, pääset vielä osalliseksi illan juhlintaan party island:lle esim. Bucket baariin...

Meidän tiimi Don Det:stä asti, pikku puppy Ties 18v. <3 

Argentiinalaisvahvistuksemme :)

Vokabkompanyn promoamista! ;)

Aika Vang Vieng:ssä ei mennyt pelkäksi juhlinnaksi, sillä käytiin yhtenä päivänä polkupyörillä Blue Lagoonilla. Matkaa oli 7 km kamalaa kivistä pomppu tietä! Kyllä nauratti, mutta se oli ihan hauska kokemus ja pulahdus lagooniin palkitsi! Samassa paikassa oli myös aika iso uskomaton luola, jonka uumeniin uskaltauduttiin...

Maisemia matkalta... 

...luolasta... 

..tsekatkaa toi otsalamppu! MYYRÄ :D

Blue Lagoon

Kate

Vientiane 18.-20.1

Matka Laosin pääkaupunkiin alkoi siis Don Detistä, ensin veneellä mantereelle ja sieltä otimme paikalliseen tapaan täyteen ahdetun minivanin. Oli aika tuskallisen kuuma matka. Minivanit ovat aina täynnä milloin mitäkin. Kaikki penkit (jos niitä voi penkeiksi sanoa) ovat ensinnäkin täynnä ihmisiä. Enkä tarkoita, että jokaisella olisi oma paikka, ei todella, yhdelle penkille mahtuu ainakin kolme ihmistä. Kerran laskin, että kahdeksan hengen minivanissa meitä oli (noin 30 min matkan ajan) 16 henkilöä plus matkatavarat. Aina, kun vani pysähtyi ottamaan lisää ihmisiä kyytiin kaikki joutuivat tiivistämään vielä vähäsen eli toisin sanoen istumaan toistensa syliin. Joskus taas autot ovat tavaran kuljetusta varten, saatat joutua kyytiin, joka kuljettaa kanoja, munia, postia…mitä milloinkin. :D

Noh kun minivan matkasta oli selvitty Pakseen asti, menimme linja-auto asemalle odottelemaan yöbussin (sleeping bus) lähtöä. Sleeping bus oli niin hauska kokemus, nauroin hieman, kun näin miltä bussi näytti. Sen sisällä oli sängyt! Siis aivan kuin laivojen tai junien hyteissä. Sängyt vain olivat kaikki jonossa bussin reunoilla kahdessa kerroksessa. On taas joku aasialainen keksinyt mukavan tavan matkustaa…näitä voisi kehitellä Suomeenkin! :D

Tätä rakennustapaa ei tarvitse mallintaa koti Suomessa :D

Bussi oli perillä Vientianessa seuraavana päivänä klo. 6.00 aamulla. Juuri, kun olin nukahtanut ensimmäisen kerran! Siitä sitten urheasti tuk tukilla kaupungin keskustaan etsimään majapaikkaa ja aamupalaa.

Kaupungissa ei sitten muuta tekemistä todella ole kuin syödä hyvin ja katsella kaupunkia, jossa ei oikeastaan ole muuta katseltavaa kuin rakennukset. Vientiane oli meille vain parin yön pysähdyspaikka, jotta ei tarvinnut matkustaa pitkää matkaa Vang Viengiin asti. Saatiinhan me pyykitkin pestyä tuolla! Hyödyllistä. :D

Kate

Don Det in 4000 islands 13.-18.1.2012

LAOSSS! Jei!

Kratiesta otettiin minivan Laosiin, tai oikeastaan minivan jätti meidät johonkin keskelle ei mitään, jossa sitten odottelimme ja toivoimme, että kai sieltä pian jokin kulkuväline tulee ja vie meidät Laosin rajalle. Paniikkia ei kyllä ole koskaan tuollaisissa tilanteissa tullut...aina luottaa ja uskoo, että eivät ne meitä ole huijanneet. :D

Minivan tyhjäksi! Mä pidän evästaukoa :D

No kyllä sieltä jonkin ajan kuluttua saapui bussi, joka vei meidät rajalle. Kambodzan ja Laosin raja oli easy, käveltiin vain passi kourassa leimattavaksi johonkin hökkeliin ja sitten käveltiin Laosin puolelle, jossa leimattiin uudelleen. Sitten siirryttiin minivaniin, jossa ei ollut ilmastointia eikä paikkoja kaikille. Kati istui lattialla kolmen muun kanssa :D No matka 4000 islandsille oli lyhyt, joten selvittiin siitä aika kevyesti. 4000 islands tosiaan on 4000 saarta, kävimme niistä yhdellä, Don Det:ssä. Mahtavin paikka!!!

Don Det on rauhallinen chillaus paikka, jossa ei todella tarvitse/saa/voi tehdä mitään ihmeellistä. Olen kuullut ihmisten viettäneen siellä viikkoja, yhdellä pikkuruisella saarella, tehden yhtikäs mitään! Yhden asian siellä kuitenkin voi tehdä; Don Khon saari on Don Detin alapuolella, jossa kävimme kävellen katsomassa huikeaa vesiputousta! Yhteen suuntaan kesti kävellä 1,5 h. Keskellä kuumista päivää. Fiksua. Mutta pyöräillessä olisi jotunut maksamaan siltamaksun, joten halusimme säästää sen euron...

Kuvia (maksulliselta) sillalta... 

Upea vesiputous, näyttää Pocahontas elokuvan koskilta!

Tuolla alhaalla käytiin uimassa retken päätteeksi. Piti olla aika varovainen, koska putouksen virta oli tosi voimakas...

Myös mukana matkustava muumi pääsi kokeilemaan uimista! :D

Don Det:llä majoituttiin Sunset Oi! nimisessä guest housessa ja siellä me sitten ravintolan terassilla hengailtiin ja majailtiin joka päivä. :D Paikan omistaa Oi, mahtava persoona! Hän ja hänen siskonsa pyörittävät lähes kahdestaan koko paikkaa...tekevät ruuat yms. Ruuan saamisessa sitten kestääkin, joskus jopa tunti :D Mutta se on uskomattoman hyvää!!!

Tossa Sunset Oi:n terassilla me sitten laiskoteltiin...ha kone, olin just koodannut naapuri ravintolan netin salasanan :D

Oin hurmaava koira, jolle oli eräs ilta leikattu uusi kampaus :D

Auringonlasku Sunset Oi:ssa :)

Joka ilta istuskeltiin meidän paikassa tai jossakin muussa ravintolassa. Don Detin ajasta ihan parasta teki tietysti mahtava seura. meillä oli hyvä porukka ja harmitti, kun piti jatkaa matkaa eri suuntiin. Se tässä reissaamisessa on kurjaa. Kun tutustut uusiin ihmisiin, etkä välttämättä näe heitä enää koskaan...

Yhtenä iltana pelattiin lempipeliä (tumbling tower/jenga) rankoilla säännöillä, jotka sisälsivät myös Lao Lao "viskin". 

Ja taas, auringonlasku :)

Kate

Kratie 11.-13.1

Kratie on pieni kylä Mekong joen varrella muutaman tunnin päästä Laosin rajasta. Yövyttiin Kratiessa kaksi yötä, jotta ei tarvitsisi matkustaa niin kauaa ja haluttiin nähdä harvinaiset Irrawaddy delfiinit, jotka elävät Mekong joessa. Ne ovat uhanalaisia ja Kambodzan vesissä niitä elää vain noin 70, Laosissa 10. Delfuilla on pyöreä nokka ja ensin olinkin ihan, että byhyy eihän nä ole mitään aitoja delfuja...mutta kyllähän nekin sulattivat sydämen. Nähtiin delfiineistä kolme, luultavasti ne olivat ne samat koko ajan, jotka uivat ympyrää joen syvimmässä kohdassa Kratien kaupungin ulkopuolella.

Tämä on luultavasti parhain kuva delfiineistä, olivat aika vikkeliä :D

Kratien kylässä ei sitten oikein muuta olekkaan. Sen voi helposti kävellä ympäri ja huomata, että se on vain mukava yhden/kahden yön pysähdyspaikka. Yövyttiin paikallisen sedän kivassa guest housessa ja setä kertoi meille miten hän josksus pikku poikana oli uinut delfiinien kanssa ja ensin luullut niitä krototiileiksi. Hah.

Kauppa...ja näitä on aina kymmeniä vierekkäin.

Kate

Phnom Pehn 6.-11.1

Perjantaina 6.1 herättiin klo. 6.00 ja lähdettiin paikallisbussilla (jossa ei sitten muita länsimaalaisia ollutkaan kuin me) kohti Kambodzan pääkaupunkia Phnom Penh:ä. Matka kesti sellaisen keveän 7,5h ja matka oli aika pomppuista. Matka ei oikeasti olisi pitkä, mutta tiet ovat niin surkeassa kunnossa ja bussit eivät saa ajaa kovaa niin siinä sitten hieman kestää...Jokaisella pysähdyspaikalla meitä toljotettiin kuin aaveita ja edessä istui pappa, joka tuijotti taukoamatta penkkien välistä. Kaupungissa en ensimmäisten päivien aikana nähnyt yhtään muita länkkärityttöjä kuin me. Miehet toljottivat ja pusuttelivat perään, mutta koska oltiin niin määrätietoisia, ei välitetty! :D

Lehmiä, puhveleita, mitä milloinkin...Jos kotona varotaan hirviä, niin täällä noita otuksia.

Vaikka ne meitä blondeja täällä haluaakin kosketella (lapset koskettelee, ei aikuiset :D) ja huudella perään niin ei mulla silti turavaton olo ole. Meitä on kaksi. En mä yksin uskaltaisi tuolla kulkea, mutta kun on kaksin ja näyttää itsevarmalta eikä anna huijata itseään niin kaikki sujuu kuin tanssi. Ja loppupeleissä paikalliset on tosi ystävällisiä. Saattavat jopa taluttaa sun pyöran kadun yli ja hirveästi ne haluaisi jutella, mutta kun ei kielitaito riitä. Menee kärsivällisyys, kun pitäisi puhua niin yksinkertaista englantia. :D

Taas jälleen huomasin, vaikka ollaan kaupungissa, että Kambodza on kehitysmaa. Kehityksen puutteen näkee kaikessa. Thaimaa on hurjasti tätä maata edellä. Tuntuu kuin siellä olisi kaikkea ja mahdollisuus kaikkeen vaikka sekin on vielä kehittymässä. Bangkok on asia erikseen taas. Siellä joillain alueilla on hurjan kehittynyttä ja modernia! Ihan hullua, yhden kaverin asuntoon mennään hissillä, jossa pitää tunnistaa sormenjälki! Ihan kuin leffoissa...

Paikallinen katukeittiö torilla.

Parturi kadulla :D "Hair cut?!"

Maan pääkaupunkiin mentiin, koska Kambodzan ja Laosin rajalta ei pitänyt saada viisumia Laosiin, joten mentiin anomaan viisumeja suurlähetystöstä. Koska saavuimme PP:iin vasta perjantaina, jouduttiin odottamaan maanantaihin ennen kuin päästiin suurlähetystöön. Tiistaina viisumit olivat jo valmiit ja päästiin jatkamaan matkaa. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että nykyään rajalta saa viisumeja. Viisumi maksoi $40 ja rajalla piti maksaa $4 leimaamisesta ja jostakin muusta.

Kun alkaa red curryt tulemaan korvista --> fetasalaattia, bataatti ranuja curry majoneesilla ja shaket, mums.

Phnom Penh:ssa ei oikeastaan ole muuta tekemistä kuin hengailla kaupungilla ja tutustua maan historiaan punakhmerin aikaan. Se oli siis punakhmerien toteuttama kansanmurha, sisällisota, joka kesti lähes 30 vuotta. Sisällissodan jäljet näkyvät edelleen kehityksen puutteena. Kävimme Tuol Sleng museossa, joka on entinen koulu, mutta punakhmerin aikaan se oli vankila, jossa ihmisiä (koulutettuja, silmälasit omistavia yms.) kidutettiin karmivilla tavoilla ja lopuksi heidät teloitettiin kaupungin ulkopuolella Killing field:llä. Museo oli itselleni ihan liikaa. En pystynyt käymään koko museota läpi vaan istuin sitten loppu ajan pihalla. Killing field:lle en edes lähtenyt, koska museo oli jo niin karmiva kokemus. Museossa näki esimerkiksi kaikkien kuolleiden ihmisten valokuvat ja miten heitä oli kidutettu ja kuulusteltu...oli itku aika lähellä.

Tuol Sleng - koulun käytävää...

Kaupungin River front...Ranskalaisten vaikutuksen huomaa mm. rakennuksissa ja istutuksissa.

Muuten sitten käveltiin ja tutustuttiin kaupunkiin. Myös Juuso ja hänen kaverinsa tulivat PP:iin, joten hengailtiin pari päivää poikien kanssa. Phnom Pehn:ssä oli kyllä kaikin puolin hullu meno ja melske. Kauhea mökä. Siis koko 7,5h bussissa soi joku paikallinen musiikki niin kovaa, että korvissa soi seuraavat kaksi päivää. Paikalliset huutaa ja lapset meluaa, sit jonkun puhelin alkaa soida niin hemmetin kovaa et hermo meinaa mennä. Nämä ei vastaa siihen puhelimeen ennen kuin on saanut kuunnella sitä soittoääntä jonkun minuutin ja hoilottelee tottakai mukana. Liikenne on HULLU! Et tiedä yhtään, että mistä niitä kulkuvälineitä suhahtaa seuraavaksi. Niitä on kaikkialla ja mikä vauhti. :D

Kate