keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Phnom Pehn 6.-11.1

Perjantaina 6.1 herättiin klo. 6.00 ja lähdettiin paikallisbussilla (jossa ei sitten muita länsimaalaisia ollutkaan kuin me) kohti Kambodzan pääkaupunkia Phnom Penh:ä. Matka kesti sellaisen keveän 7,5h ja matka oli aika pomppuista. Matka ei oikeasti olisi pitkä, mutta tiet ovat niin surkeassa kunnossa ja bussit eivät saa ajaa kovaa niin siinä sitten hieman kestää...Jokaisella pysähdyspaikalla meitä toljotettiin kuin aaveita ja edessä istui pappa, joka tuijotti taukoamatta penkkien välistä. Kaupungissa en ensimmäisten päivien aikana nähnyt yhtään muita länkkärityttöjä kuin me. Miehet toljottivat ja pusuttelivat perään, mutta koska oltiin niin määrätietoisia, ei välitetty! :D



Lehmiä, puhveleita, mitä milloinkin...Jos kotona varotaan hirviä, niin täällä noita otuksia.

Vaikka ne meitä blondeja täällä haluaakin kosketella (lapset koskettelee, ei aikuiset :D) ja huudella perään niin ei mulla silti turavaton olo ole. Meitä on kaksi. En mä yksin uskaltaisi tuolla kulkea, mutta kun on kaksin ja näyttää itsevarmalta eikä anna huijata itseään niin kaikki sujuu kuin tanssi. Ja loppupeleissä paikalliset on tosi ystävällisiä. Saattavat jopa taluttaa sun pyöran kadun yli ja hirveästi ne haluaisi jutella, mutta kun ei kielitaito riitä. Menee kärsivällisyys, kun pitäisi puhua niin yksinkertaista englantia. :D

Taas jälleen huomasin, vaikka ollaan kaupungissa, että Kambodza on kehitysmaa. Kehityksen puutteen näkee kaikessa. Thaimaa on hurjasti tätä maata edellä. Tuntuu kuin siellä olisi kaikkea ja mahdollisuus kaikkeen vaikka sekin on vielä kehittymässä. Bangkok on asia erikseen taas. Siellä joillain alueilla on hurjan kehittynyttä ja modernia! Ihan hullua, yhden kaverin asuntoon mennään hissillä, jossa pitää tunnistaa sormenjälki! Ihan kuin leffoissa...

Paikallinen katukeittiö torilla.
Parturi kadulla :D "Hair cut?!"





Maan pääkaupunkiin mentiin, koska Kambodzan ja Laosin rajalta ei pitänyt saada viisumia Laosiin, joten mentiin anomaan viisumeja suurlähetystöstä. Koska saavuimme PP:iin vasta perjantaina, jouduttiin odottamaan maanantaihin ennen kuin päästiin suurlähetystöön. Tiistaina viisumit olivat jo valmiit ja päästiin jatkamaan matkaa. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että nykyään rajalta saa viisumeja. Viisumi maksoi $40 ja rajalla piti maksaa $4 leimaamisesta ja jostakin muusta.


Kun alkaa red curryt tulemaan korvista --> fetasalaattia, bataatti ranuja curry majoneesilla ja shaket, mums.

Phnom Penh:ssa ei oikeastaan ole muuta tekemistä kuin hengailla kaupungilla ja tutustua maan historiaan punakhmerin aikaan. Se oli siis punakhmerien toteuttama kansanmurha, sisällisota, joka kesti lähes 30 vuotta. Sisällissodan jäljet näkyvät edelleen kehityksen puutteena. Kävimme Tuol Sleng museossa, joka on entinen koulu, mutta punakhmerin aikaan se oli vankila, jossa ihmisiä (koulutettuja, silmälasit omistavia yms.) kidutettiin karmivilla tavoilla ja lopuksi heidät teloitettiin kaupungin ulkopuolella Killing field:llä. Museo oli itselleni ihan liikaa. En pystynyt käymään koko museota läpi vaan istuin sitten loppu ajan pihalla. Killing field:lle en edes lähtenyt, koska museo oli jo niin karmiva kokemus. Museossa näki esimerkiksi kaikkien kuolleiden ihmisten valokuvat ja miten heitä oli kidutettu ja kuulusteltu...oli itku aika lähellä.


Tuol Sleng - koulun käytävää...
Kaupungin River front...Ranskalaisten vaikutuksen huomaa mm. rakennuksissa ja istutuksissa.




Muuten sitten käveltiin ja tutustuttiin kaupunkiin. Myös Juuso ja hänen kaverinsa tulivat PP:iin, joten hengailtiin pari päivää poikien kanssa. Phnom Pehn:ssä oli kyllä kaikin puolin hullu meno ja melske. Kauhea mökä. Siis koko 7,5h bussissa soi joku paikallinen musiikki niin kovaa, että korvissa soi seuraavat kaksi päivää. Paikalliset huutaa ja lapset meluaa, sit jonkun puhelin alkaa soida niin hemmetin kovaa et hermo meinaa mennä. Nämä ei vastaa siihen puhelimeen ennen kuin on saanut kuunnella sitä soittoääntä jonkun minuutin ja hoilottelee tottakai mukana. Liikenne on HULLU! Et tiedä yhtään, että mistä niitä kulkuvälineitä suhahtaa seuraavaksi. Niitä on kaikkialla ja mikä vauhti. :D





Kate

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti