Ulu you make us laugh !

Lombokin jälkeen mentiin Ulu watuun, josta löydettiin ihan sattumalta tosi kiva bungalow (Satria Bungalow)! Omistajaperhe oli todella mukava, heidän warunginsa tarjosi mahtavaa mahi-mahia, paikallinen kala, ja bungalowin pihalla oli uima-allas, jossa mahtui oikeasti uimaan! Oltiin siellä 9 päivää, jotka vietettiin hengaillen Balanganilla, muualla Bukitissa ja yks pilvinen päivä käytiin Kutalla tekemässä viimeisiä ostoksia. Äh vihaan sitä tinkaamista.."darling darling something here!". Balilla oli myös muutama pikku myrsky! :D Yksi päivä ajaessa kotiin Balanganilta meidän skodun eteen kaatui puu! Perus hommia! Kierrettiin se sitten ojan kautta, ha. Sähköt ja vesi oli kans usein poikki, mielenkiintoisia hetkiä. Pääsin myös loistamaan huikeilla putkinais -taidoillani! Voi, että kyllä olis iskä ollut ylpeä kasvatistaan, sillä mä tiesin täysin mitä kuuluu tehdä, kun vessan pöntön säiliö on tyhjentynyt vedestä (varmaan moni muukin tietää, mut Janna ei tiennyt, joten musta oli hyötyä!) ja se pitäis saada uudestaan toimintaan. Jannan kanssa sitten 'raksailtiin' pönttö kuntoon...oli taas aikamoinen hetki. :DD

Happy toast! :p

Balanganin jäätelömyyjä (ihana herttanen setä!) otti rennosti ja suojasi itsensä auringolta! :p

Heti ekana yönä Ulussa meidän altaalla oli poolpartyt ja aamulla selvisi, että suurimmat ja pahimmat metelin auheuttajat oli yli 50-vuotiaita aussi miehiä! En oo koskaan nähnyt yhtä paljon tyhjiä isoja Bintang pulloja! Niitä riitti, trust me. En edes uuden vuoden tai juhannuksen jälkeen :D Juhlijoita oli kuitenkin ollut enemmänkin ja olivat yllättäen ajelleet ympäriinsä kännissä. Tottakai ilman kypäriä. Lopulta päätyneet sairaalaan.. Ihmiset on kyllä niin tyhmiä!

Eikä näiden aussien juhliminen jäänyt siihen yhteen iltaan. Meinaan yhtenä iltana meidän nuorempi australialaisnaapuri tuli kutsumatta kylään. Aivan kännissä ja tuoksahti mukavasti vanhalle viinalle. Ai että. Keskustelu lähti käyntiin jotenkin näin:

Kauhea räminä ja koputus ikkunaan ja ovelle. "Why u keep your curtains open? Are u teasing us?". Siinä vaiheessa tajuttiin, et ollaan hilluttu siellä kämpässä lähes alasti siitä asti, kun oltiin tultu kotiin syömästä, et pojat on varmaan katselleet koko shown ja ehkä saattaneet saada vähän väärän kuvan...Sitten tämä tyyppi päätti tulla sisälle jakamaan tarinoitaan. Hän oli pelkästään huvittava, että saatiin kyllä kunnon naurut taas tästäkin! Paras kommentti oli suunnattu Jannalle, kun Eugine kehui meitä hyvännäköisiksi ja samalla koitti saada meitä omalle terassilleen oluelle: "Why u are blushing?". Revettiin huolella, koska Janna oli samana päivänä palanut ravun väriseksi, mikä oli aika kaukana punastelusta! :D Sitähän Euginen oli todella vaikea tajuta humalatilansa takia...oi voi ja jossain tässä järkevän keskustelun lomassa tyyppi päätti läimäyttää Jannaa perseelle. Lopulta, kun saatiin Eugine ja muut ulos meidän kämpästä (vaati kyllä aikamoista ponnistelua) oli hänen vielä pakko saada poskipusut. Ollaanhan me niin eurooppalaisia! Me hyväuskoiset kuitenkin luultiin, että se tunkeilu jäisi siihen, mutta noin 15 min myöhemmin Herra E. oli taas kolkuttelemassa ovelle ja varmisteli, että eikö me nyt ihan oikeasti haluta lähteä kaljalle. Tämä sama toistui vielä useasti...Oli sellainen 15 -vuotiaat Uluwatun leirintäalueella -olo ! :D Ihan parasta oli, kun Eugine kehotti meitä pitämään mielen avoinna. Mä lähinnä ajattelin siinä vaiheessa, et joo mieli avoinna, mut verhot ja ovet kiinni tästä lähtien! :D Viihdearvo tälle illalle oli täysi 10. Kiitos Eugine.

Siis ne on kyllä kaikki ihan uskomattomia bilettäjiä, ainakin Balilla. Se on niiden Kanarian saaret. En tietenkään voi yleistää, kyllähän niitä fiksujakin siellä on humalaisten aussien lisäksi! ;D

Bilettämisestä voisinkin jatkaa ja kertoa missä Uluwatussa voi käydä reivaamassa itsensä hikeen. Single Fin nimisessä ravintola/baarissa on joka sunnuntai bileet! Siellä on kaikki. Ainakin kaikki joiden siellä kuuluu olla. ;) SF:ssa on myös arki-iltaisin menoa! Single Fin on siitä hieno, että se on kallion päällä kohti merta, jossa voi bongailla surffareita ja katsoa auringonlaskun. Pimeän tullen dj ja paikalliset bändit ottavat tilan haltuun ja sitten alkaa hikireivit! Siellä on niin kuuma vaikka merituuli vähän koittaa hönkäillä tanssilattialle. Mahtava fiilis! Joskus ne jopa avaa poolin, että tanssijat pääsee molskahtamaan sinne. Tai no kai sinne aina joku eksyy oli se auki tai ei. Viimeksi ainakin joku nainen siellä lillui vaatteet päällä...sama nainen oli aiemmin illalla lyönyt mua pepulle ja sanonut mun olevan kuumaa kamaa. Öh miksi meidän peput on alituisen hyökkäyksen alla ? :D

Nyt riitti tästä. Alkaa tulla liikaa paljastuksia! Seuraavassa postissa kerron muutamasta skodu retkestä, jotka tehtiin...turtle islandista ja poliiseista. Hah.

Tanah Lot temppeli

Uuden vuoden ympärillä asuttiin Kutalla, mutta ajeltiin taas muualle sen vilskeestä ja turisteista. Oli muuten ihan täynnä koko Kuta UV:na länkkäri ja paikallisia turisteja. No käytiin sitten yhtenä päivänä Tanah Lot temppelillä, joka sijaitsee Tabanan kylässä ja sinne on Kutalta noin 40-50 km. Ajettiin Canggun kautta ja takaisin tullessa käytiin katsomassa miltä näyttää Canggun rannat. Päädyttiin hetkeksi loikoilemaan Echo beachille, missä on tumma hiekka ja tien päässä paljon ravintoloita. Majoitus oli aika paljolti Villa tyyppistä ja lisää oli kovaa vauhtia tulossa riisipeltojen tilalle. Heti kun pääsi Kutan alueelta pois, muuttuivat maisemat vihreämmiksi ja kauniimmaksi! Kannatti ajaa! 

Tanah Lot on rakennettu balilaisille meren jumalille ja se on yksi seitsemästä merelle rakennetuista temppeleistä. Siellä käy paljon paikallisia sekä muita turisteja ja alueelle on pieni sisäänpääsymaksu (30 000rp). Suosittelen vierailua aamusta, jotta välttää pahimmat ruuhkat ja monet matkamuistopuljutkin ovat vielä silloin kiinni eli kukaan ei huutele ostelemaan mitään. Ennen temppeliä on tosiaan alue, joka on täynnä kaikenlaista krääsää jota saa joka puolelta Balia. Vähän hassua, mutta jollain näidenkin on tienattava.

Miten Lombokille Balilta ja vähän muuta!

Maailman kauneimmat maisemat tähän mennessä näin perjantaina, kun ajeltiin sellainen kevyt päiväretki Jannan kanssa ympäri Lombokin eteläosaa. Mittariin tuli yli 100km ja retkeen kului aikaa ehkä 5h. Ajeltiin mahtavien vihreiden vuorten rinteillä ja ohitettiin matkalla erilaisia perinteisiä kyliä. Jotkut olivat täysin bambukyliä ja toisissa taas oli betonisempaa meininkiä. Mitään ihmeellisiä viritelmiä ne eivät tietenkään tapansa mukaan olleet. Jokaisessa kylässä saatiin lapsilta iloisin ja ihanin tervetulotoivotus! Voi niitä "hello hello" huutoja ja vilkutuksia! :)) Sillä reitillä ei ilmeisesti usein länkkäreitä näy..Jotkut pojat jopa ajoivat meidän viereen skodulla ja kysyivät lennosta, että puhutaanko bahasa indonesiaa! :D Oon muuten niin hullaantunut tähän kieleen ja kulttuuriin, mutta ei mun taidot vielä ihan sillä tasolla ole, että vois jotain järkeviä keskusteluja käydä paikallisten kanssa. Perussanasto, -lauseet ja luvut, mutta onhan tä tosi helppo kieli oppia ja puhua! Paljon yhtäläisyyksiä suomen kielen kanssa!

Mutta niin Lombokin Kutalle Balin Kutalta päästiin aika halvalla näin: ensin Peramalta shuttle bus Padangbaihin (50 000rp/hlö). Matka kesti n. 3h, koska ajettiin Ubudin kautta. Sitten Padangbaista local ferry Lombokille Lembariin (36 000rp/hlö). Tästä ferrystä lukee kaikenlaista netissä, mutta jos sää on kohdillaan niin matka taittuu turvallisesti 4-5h. On aikaa nukkua, ah niin mukavilla penkeillä. Lembarista otettiin transport Kutalle (175 000rp), joka oli ilmeisesti hyvä hinta, koska shuttle bus olisi ollut 75-120 000rp /hlö. Lonely Planet kertoi, että transport kannattaa hankkia jo Padangbaista, koska Lembarin satamassa on paljon huojareita ja siellä ei ole julkisia kulkuvälineitä. Ei siellä nyt niin paljoa niitä ns. huojareita ollut, meidän kuski Mohammed oli ainakin mukava ja rehdin oloinen tyyppi. Pois lähtiessä oli sitten enemmän niitä lipunmyyjiä eli kannattaa ihan ostaa se ferrylippu sieltä sataman alussa olevalta lippuluukulta. Lauttoja lähtee noin 60-90 min välein.

Meille myös selvisi, että monet Lombokin Kutalla koruja myyvät lapset tekevät sitä ihan vain ansaitakseen taskurahaa. Ainakin yksi poika tokaisi, että älä anna kolikoita, kun niillä ei voi ostaa karkkia! :D Tosin osa lapsista näyttää illan tullen aika apaattiselta, että ei se kaikilla tuhlaannu yhtä onnellisesti karkkiin.

Sitten, mä en tiedä mikä tätä meidän matkaa oikein seuraa (hassut tapahtumat ja pitkät hysteeriset naurut), koska meille tuntuu sattuvan ja tapahtuvan. Nä paikalliset tykkää ajella millon milläkin tuolla  rantahiekassa, pyörällä, autolla, skodulla...noh yksi pikku poika yritti kovasti moneen kertaan kaupata meille yhtä kookosta ja viimeisellä kaupustelureissullaan poika sitten juuttui hiekkaan meidän eteen. Kuoltiin nauruun! Mutta saatiin skodu kuitenkin irti erinäisten kokeilujen jälkeen ja pari kuvaakin ehtisin tilanteesta ottamaan. Parasta oli, että poika yritti vielä tämänkin lähes toivottoman operaation jälkeen myydä meille sitä kookosta! Oli hieman huvittunut meininki, "yes coconut my friend, ten thousand, yes". Öö ootko tosissas?! Me ollaan just kaivettu, työnnetty ja nostettu toi skodu ulos tuolta hiekkakuopasta, eikö sun kuuluis tarjota se meille kiitokseksi..? :D Aa niin siis jäbähän oli 12-vuotias..juu kyllähän täällä ajelee jo 5-vuotiaat..yhymm joo ja niitä on yleensä noin 5 sen mopon päällä. Jaa että mitkä kypärät ? Ei ei ei...ei täällä tarvitse! Jannan sanoin kypärät on luusereille, eli meille. Hah!

Eikä nä paikalliset oo ainoita ku juuttuu paikkoihin, kyllähän mekin juututtiin yhteen järkyttävän huonokuntoiseen, kuoppaiseen, mutaiseen, irtokiviä ja -lohkareita täynnä olevaan mäkeen! :D onneks joku paikallinen sattu just paikalle ku mä panikoin siinä skootterin päällä ja huudan "mitä mä teen mitä mä teen apua?!". Sillä miehelläkin oli vaikeuksia saada se skodu irti siitä ja saada se ylös "tielle". Joo sitten se kysyi, että mihin me ollaan menossa (erittäin huonolla englannilla) ja sanoin et ei ainakaan ylös, ku katoin miltä se tie näyttää edessäpäin, et tä retki on nyt ohi ja mentäis takas alas. Eiköhän se sit vastannu et "yes" ja ajo sen skodun ylös. Ööh kiitin kauniisti indonesiaks ja sit alettiin Jannan kaa pohtia et miten hemmetissä me NYT mennään takas alas?! :D Kyllä se sit onnistus, mut Hati-Hati (varovasti-varovasti) vaan! Äiti älä nyt näe taas painajaisia, tidak apa-apa (ei huolta) ! :D

Kati

Lombok! 2.-5.1

Whipii pääsin vihdoin tänne! Viime reissulla otin aalloista ja riutasta sekä skootterista sen verran osumaa, että en voinut lähteä Lombokille. Olisi ollut täysin turhaa lähteä, kun veteen ei ollut mitään asiaa. Täällä me nyt ollaan, mutta sää pilasi vähän suunnitelmiani. Nimittäin sataa aika kovasti ja aallot on joko liian suuria tai niitä ei ole. 

Ollaan Lombokin Kutalla Banana homestayssä, ihanan halpa ja perhe on herttainen ja lapset söpöjä. Perheen pää, boss, sanoi mulle, että olen todella erityisen ystävällinen. Kysyi myös mistä olen kotoisin, että nyt on sitten Suomen lippu korkeella täällä! :))

Ajeltiin torstaina skodulla Kutan ympärillä olevia kyliä ja rantoja. Täällä on niin henkeäsalpaavan kaunista!!! Missään ei ole mitään ja vihreys on uskomatonta! Kaikki vuoret...puuterihiekka...kirkas turkoosi vesi...puhvelit! :D Henkäisen joka hengenvedolla ihmetystä...

Harmi vaan, että taitaa surffikokemus jäädä täältä saamatta, ku palataan varmaan Balille tän sään takia..siellä on vaan paremmat kelit ja voi tehdä juttuja. Kuten Janna voi lukea kirjojaan auringossa ja mä pääsen aalloille! :p

Ai niin ainut miinus täällä on se, että lapset joutuu kaupustelemaan TODELLA PALJON. Ihan pistää itkettämään, kun jo kolmevuotiaat kuljeskelee täällä ympäri kylää yrittäen myydä koruja..niin kurjaa. Ja ihan aikuisetkin on kimpussa koko ajan..täällä ei vaan ole turismi vielä ottanut alleen ja nä on todella epätoivoisia. Huomenna ostan noilta lapsilta kasan koruja ja saronkeja, mutta vähän pelkään, että ei taida lasta kouluun viedä se raha. Jospa sitten pääsee vaikka kotiin nukkumaan...Balilla on ainakin niin, että jos lapsi 'tienaa' vanhemmilleen 50 000 rupiaa päivässä, hän pääsee kotiin yöksi. :'( Täällä särkyy sydän. Balille mennään muuten vierailemaan orpokodissa. Siellä ei saa kyllä sitten alkaa itkeä Kati ! Se on kuitenkin heidän normaalia arkea eli leuka pystyyn! :)

Tässä poika, joka yritti myydä hiekkaa 0,5l vesipullossa...

Joulu'rauha' Lembonganilla 21.-29.12

Moi !

Joulu meni todella rentouttavasti...mitä nyt muutamia pieniä häiriötekijöitä lukuun ottamatta. Meillä oli pienen pieni hiiri ongelma, näköpiirissä oli myös aseistettu naapurin poika, ilotulitteita, jotka lähinnä muistuttivat pommeja ja pieniTt tulipalon poikanen meidän hutissa. Joo tämä jälkimmäinen oli kaikista mielenkiintoisin ja ensimmäinen tapaus hupaisin. :D Heräsin jouluna klo. 5.00 siihen, että Janna kierähtää mun päälle ja rutistaa mua käsistä ja huutaa "tee jotain!!!". Nauroin varmaan lopun aamuyön. Ai että! Mä todella hoidin sitten meidän roskiksen ulos ja hiiri siitä pinkaisi ulos.

Toi asejuttu oli sinäänsä mielenkiintoinen, että tässä saaren ainoalla kadulla joku poika heilutteli ihan oikean aseen näköistä asetta, mutta sitten selvisi äänen perustella, että kyseessä oli ilmakivääri. Pojat ammuskeli lintuja...

Sähkövika hutissa taas oli todella lähellä aiheuttaa koko bambu mökin palamisen. Huomattiin lampun sauhuaminen järkyttävän hajun takia. Ensin luultiin, että siellä ne paikalliset taas polttelee roskia...juu asia ei ihan ollut niin vaan lamppu bambukattoa vasten paloi. Sammutettiin valo ja lähdin hakemaan hutin omistajaa, jonka löysin suihkusta..joopa joo heidän englannillaan mulle vaan hymyiltiin ja todettiin, että " Ooh fire..maybe laterrrrr ?" Just näin. Joo ihmeessä myöhemmin. :D

Muuten me vaan rentoiltiin ja kierreltiin saarta. Tutustuttiin paikallisiin ja muutamiin muihin reissailijoihin, lähinnä ausseihin, kun niitä täällä kyllä riittää. Hauskaa oli taas!:)