Lost in Paradise: lokakuuta 2013

Ostettiin bussiliput Denpasar :sta Probolingo nimiseen kaupunkiin Jaavalle torstaina koulun jälkeen ja lähtö oli samana iltana. Matkustettiin yöbussilla noin 10 h ja Probolingon bussiaseman vierestä otettiin minibussi Bromon juurella sijaitsevaan kylään. Bussimatkat oli aika mielenkiintoisia molempiin suuntiin, varsinkin menomatka. Bussi oli täynnä paikallisia, jaavalaisia, miehiä ja sitten me viisi. Neljä blondia ja yksi punapää.. :D Ei ollut mitenkään kuumottavaa muuta kuin lauttamatkan aikana, kun mua ja Sussua lähti seuraamaan bussille kaksi miestä ja ne tuli bussiin sisällle röökaamaan ja tuijotti vaan meitä. Sitten vähän ennen Probolingon bussiasemaa meidät koitettiin saada ulos bussista ja jotkut typerät olevinaan ovelat huijarit halus huijata meitä ostamaan tuplahintaiset liput Bromolle. Me oltiin luettu aiemmin tästä Lonely Planetista ja tiedettiin, että meidän kuuluu päästä bussilla asemalle asti, mutta oli se aikamoista vääntöä, että sinne päästiin. Huh ei musta olis yksin ollut tappelemaan bussikuskin, jonkun ihme travel agentin ja muiden paikallisten kanssa. Girl power rulez! :D Näytettiin niille miten naisetkin voi määrätä, päättää ja tehdä ihan mitä vaan huvittaa, NIIN. Takas tullessa oli sitten taas sama juttu Balilla, en olis ikinä uskonut, että täälläkin samoja juttuja koitetaan. Bussi pysähtyi Mengwin asemalle ja koittivat kovasti väittää, että se oli Denpasarin bussiasema, et kaikki jää tässä pois. Kumma juttu vaan, että asemalla luki Tervetuloa Mengwiin ja aika moni paikallinen edelleen istui tai nukkui omalla paikallaan. Hassuinta oli, että me puhuttiin näille tyypeille indonesiaa ja silti ne koitti saada meitä ulos bussista moneen kertaan. Aina uudestaan ja uudestaan. Jopa yksi nainen, jolta kysyttiin, että minne se on sitten menossa, vastasi, että kaikkien täytyy jäädä tällä asemalla ja nousi itse ulos. Mutta tulikin takaisin juuri sopivasti, kun bussi oli lähdössä kohti Denpasaria. Ajateltiin, että se nainen ei varmaan uskaltanut kertoa meille totuutta, koska ehkä pelkäsi huijari miehiä tai jotain...Mun kohdalle ei oo koskaan ennen käynyt mitään tällaisia bussista ulos heittämis -yrityksiä missään muualla Aasiassa kuin täällä, kurjaa. Kun bussi sitten lopulta lähti Denpasariin ja oltiin oikealla asemalla niin sama kaveri, joka koitti huijata meitä aiemmin ilmestyi taas jostain ja tuli ilmoittamaan ihan pokkana, ehkä vähän apeana, että nyt ollaan Denpasarissa. Kiitos ja hyvästi. Mahtoi tyyppiä harmittaa. Onneksi meitä oli asemalla vastassa meidän luottokuski Pudi niin ei tarvinnut enää kyydeistä tapella siellä. En mä kyllä yksin lähtisi näille bussimatkoille...ihan ihme touhua.

Yövyttiin Cemoro Lawang kylässä yksi yö, jonka aikana kiivettiin Penanjakan nimiselle vuorelle (2770 m), eli view pointille katsomaan auringon nousua. Lähdettiin kiipeämään 3.00 yöllä ja ohitettettiin varsinainen turistien täyttämä view point ehkä 4.00 aikaan. Jatkettiin vielä matkaa ylemmäs pikkuista polkua pitkin, onneksi, ja löydettiin aivan oma salainen paikka vuoren kielekkeeltä. Sieltä näki kaiken! Ja niin paljon upeampana kuin alempaa olisi nähnyt! En oo koskaan nähnyt mitään niin kaunista kuin mitä viime viikonlopun aikana näin...<3

View pointin jälkeen käytiin syömässä aamupala ja aamulla käveltiin tuhkaisen aavikon läpi Bromon (2329 m) juurelle ja kiivettiin sieltä kraaterille. Just kun me oltiin päästy Bromon alle portaille, josta voi nousta kraaterille alkoi järkyttävä hiekkamyrsky ! Oltiin peitetty koko kasvot huiveilla eikä sekään auttanaut vaan sitä hiekkaa vaan lensi joka paikkaan. Suuhun, korvaan, silmiin, nenään....olin niin onnellinen, kun päästiin pois aavikolta. Ah.