Green Bowl and around (14.-20.12)

Keskiviikkona mä näytin Jannalle Ungasanin helmet, eli upean eteläisen rannikon. Tässä teillekin. Nä paikat on suht piilossa ja vaikeampi löytää, mut kannattaa etsiä ;)

Yritin myös näyttää Jannalle yhden rannan, joka olisi ollut todellinen salaranta, mutta päädyinkin sitten juoksuttamaan Jannaa polttavassa kuumuudessa louhintatyömaalla :D oltiin jälleen paikallisten työmiesten pilkan kohde...

Kuvaa rannoilta...

Bukit !

Bukit on Balin etelä kärki. Ihana alue! Luonto on niin vihreää ja ilmasto kostea. Asutaan yhdellä rauhallisimmista rannoista, Balanganilla. Ei juurikaan muita kuin me ja perhoset. Ollaan ajeltu ympäri Bukitia, käyty mm. Uluwatussa, Jimbaranissa ja joka päiväinen kauppareissu tapahtuu Ungasin kylässä. Siinä kylässä, jossa asuin viimeksi täällä ollessani.

Kaikki jostain syystä kauhistelee sitä, että meillä on skodu ja päräytellään ympäriinsä! :D oon ehkä liiankin itsevarma selviytymisestäni kaaottisessa liikenteessä! Hah! Mutta se on oikeasti ainut keino liikkua täällä! Trust me. Paikallisille ollaan hassu näky; kaksi blondia vaaleanpunaisella skootterilla..nauretaan itsekin!

On kyllä muutenkin paras matkaseura mukana mikä voi olla! Vatsalihakset tulee tehtyä useasti päivässä nauramisen voimin! :D Ja öisin. Yks yö herättiin siihen, että meidän majassa oli joku kolmas otus meidän lisäksi. Mä hoidin tilanteen ku Luoma istu jähmettyneenä sängyllä eikä liikuttanut eväänsä. Hoki vaan jtn mantraa itsekseen.. :D

Nyt ei muuta ihmeellistä..perjantaina Lembonganin saarelle jouluksi ja sitten UV:ksi takaisin tänne johonkin. Nähtiin muuten surffaava koira!

Moi Balilta!

Moi äiti ja iskä ja Heli ja muut ! :)

Kaikki hyvin! Ajeltiin tänään pikkusen ;) käytiin mun rakkaalla Balangan beachilla ja muutetaan huomenna aamusta sinne ! <3 pusui!

Snowboarding in Engelberg babe!

Sitten koitti se päivä, kun saatiin Helin kanssa loistava idea! Toisin sanoen painostin Heliä, että joo joo mennään mennään lautailemaan! Toinen on asennoitunut tulevaan kesään ja sitten ihana sisko tulee ikuisesta kesästä ja haluaa nähdä lunta, jonka missasi. Sitä aina kai kaipaa mitä ei ole...NOT. En kyllä kaivannut lunta yhtään. Vain lautailua, koska tiedän hallitsevani sen lajin miljoona kertaa paremmin kuin surffaamisen! :D

Kuvia junamatkalta Engelbergiin...

Titlis oli vuoren nimi, jossa laskettiin.

Valittiin kohteeksi Engelberg, koska se on vain alle 2 h junamatkan päässä Zürichistä ja siellä oli vielä kunnolla lunta ja rinteitä auki. Eikä ollut huono valinta, ihan mahtava päivähän meillä tietysti oli ! Lunta, lautailua, aurinkoa...ja sisko. :))

Nautin tästä, et oon kerran elämässäni ruskeampi kuin Heli ! Tä on juhlaa.

3040 m korkeudessa!

hahah!  Itkettikö? :))

Rahaa tähän touhuun paloi ihan kiitettävästi ja illalla mun tili olikin miinuksella, että onhan ne liput ja välinevuokrat tuolla Sveitsissä 'hieman' kalliimpia kuin Suomessa...haha. Mutta onneksi meillä on ihana mami, joka halusi tarjota maailmalla oleville tyttärilleen omavalintaisen 'kivan tekemisen' päivän! ;) Heli sai toki kaiken puoleen hintaan, kun asuu siellä. Kertoi myös, että turistit on ne ketkä maksaa Sveitsissä aina kaikesta törkeitä hintoja. Paikalliset saavat yleensä kaiken puoleen hintaan...

Kate

Kulttuurishokki ! Back in the Jöröjukkaland.

Päivä, jolloin astuin Balilta lentäneestä lentokoneesta Singaporen kentälle oli sivistyksen ensi askeleeni 6 kk reppureissun jälkeen. Tsekkasin itseni hostelliin, jossa oli lämmin vesi upeilla nykyaikaisilla suihkuilla ja vesivessat, joihin sai laittaa paperia! Ei sitä iloa voinut olla peittelemättä! Ei suolaista merivettä, joka teki hiukseni hamppukasaksi tai sitä kylmää vettä, joka ilmoitteli itsestään tiputtelemalla pisaroita shampoo pilvessä olevaan tukkaani ! Ei tarvinnut kyykkiä lattialla, jotta saisi valutettua vettä hieman nopeampaan tahtiin samalla peläten, milloin 'suihkun' paine loppuu lopullisesti ja jään ilman vettä. Ei tarvinnut toivoa, kunpa yöllä sataisi, jotta saisimme vesitankin täyteen...Elämässäni alkoi uusi vaihe, jota Singaporen jälkeen seurasi eurooppalainen kehitys.

Hmm...vaikka sainkin lämpimän suihkun ja vessan, jota voi kutsua vessaksi eikä reiäksi maassa ja johon uskaltaa laittaa paperit, en ole yhtään sen onnellisempi. Pärjäsin puoli vuotta niillä eväillä, joita minulle annettiin enkä oikeastaan missään vaiheessa tarvinnut enempää. En voi kuitenkaan kieltää, ettenkö olisi kaivannut näitä asioita, mutta tarve, se on asia erikseen. Ihmiset turtuvat niin nopeasti ympärillä olevaan elämään, että lopettavat vaatimasta jotakin erilaista. En tarkoita, että täällä länsimaissa emme vaatisi lisää hienouksia ympärillemme, tottakai vaadimme. Se onkin ongelmamme, jota kaikki eivät tiedosta. Se mikä minua huolestuttaa on, että vaadimme uusia 'turhia' asioita, mutta emme asioita, jotka pitäisi sisällyttää jokapäiväiseen arkeemme. Otan esimerkiksi itseni, jotta en loukkaa ketään muuta...

Koko puolen vuoden ajan pärjäsin toooodella vanhalla Nokian läppämallisella puhelimella, jonka näyttö osan teippasin jesarilla muutamaan otteeseen kiinni näppäimistö osaan. Puhelimen kaikki näppäimet eivät ihan toimineet ja aina en kuullut mitä puhelimessa olevat ystäväni puhuivat, mutta pärjäsin. Kotiin palattuani ensimmäisen viikon aikana ostin iPhonen. Miksi? Koska sillä on niin paljon helpompaa pitää yhteyttä ystäviin ja huomasin reissuni aikana kuinka monen travellaajan pelastus tuo puhelin oli. No nyt olen aivan rakastunut kyseiseen puhelimeen ja tuntuu kuin olisin naimisissa sen kanssa. Hienoa Kati. Oletko yhtään sen onnellisempi kuin olit ennen tuota uutta kiiltävää valkopintaista älypuhelinta? En. Mutta omistanpahan iPhonen, hah.

Ne asiat, jotka haluaisin sisällyttää arkeemme ovat pieniä, niin pieniä, että emme edes huomaa niiden puuttuvan...kunnes käymme rajojen ulkopuolella. Hymyt, katseet, sanat, ystävällisyys ja vieraanvaraisuus tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Aasiassa saat katseen hymyn kera missä ikinä liikutkin, enkä tarkoita vain paikallisia vaan myös reissun päällä olevia. Moikkaat vastaantulijoille vaikka et olisi nähnyt heitä koskaan ennen ja varsinkin paikallisille tarjoat leveimmän hymyn, jonka olet koskaan irvistänyt. Sen kuuluisan ienhymyn! :D Voit pysähtyä juttelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa ja teillä voi olla maailman hauskimmat 10 minuuttia. Sitten tämä henkilö saattaa kadota ikuisiksi ajoiksi tai solmitte ystävyyssuhteen, joka tuntuu samalta kuin parhaiden ystäviesi kanssa kotona! Voit istua ravintolassa pöytään, joka on täynnä sekametelisopan näköistä vierasta jengiä ja huomaat pian kuuluvasi siihen soppaan. Paras tunne ikinä. Se, että kuuluu johonkin.

Kuinka usein kadulla kävellessäsi, jokirannan vartta kuljeksiessasi tai kerrostalon hissimatkalla saat hymyn tai edes ystävällisen katseen vieraalta ihmiseltä? Todella harvoin! Kättä pystyyn, jos voitte todistaa toisin! Tämä on se kamala kulttuurishokki totuus, jonka koin kotiinpaluun jälkeen. Suomalainen arki. Naapurini pitävät minua varmasti ahdistavana urkkijana, kun 'uskaltauduin' hissimatkalla kysymään miten menee, milloin olette muuttaneet tähän? En ole vielä saanut vastausta noihin kysymyksiin...että niin. :D Katsoin myös kävelykadulla minua vastaan kävelevää tyttöä 'vahingossa' silmiin ja sain nopean pöyristyneen katseen, joka oli ohi jo ennen kuin se edes alkoi.

Olen kuullut pelottavia kertomuksia siitä miten nopeasti tulen turtumaan tähän arkeen. No kerron teille salaisuuden, en aio turtua enkä sulloutua takaisin tähän jöröjukka -muottiin. Vaan aion jatkossakin katsoa ohikulkijoita iloisesti silmiin ja tivata uudelta naapurin pariskunnalta samaa kysymystä kunnes saan vastauksen! :D Ihmisiä tässä vain ollaan, on se nyt hölmöä olla moikkaamatta, jos meitä on tasan kaksi kadulla tai hississä. Ja Suomen asukasluvun tuntien tiedämme kaikki, että useimmin meitä on vain se kaksi.

Morjes!

Kate

Zürich 27.4.- 3.5.

Heli ! Zürich ! 

Pitkien ja väsyttävien Singapore-Doha-Zürich lentojen jälkeen mikä olisikaan voinut olla parempaa kuin nähdä maailman tärkein ihminen, jota en ollut nähnyt 7-8 kuukauteen! Voi sitä jännitystä ja täpinää, joka mun kehossa oli koko lentomatkan! Kaikki se jännitys ja odotus purkautui jo ennen kuin edes näin Helin, itkin ilon kyyneleitä heti astuessani lentokoneesta ulos..hah. Sellainenhan mä oon, herkkis. Ette arvaa mitenkä paljon kyyneleitä virtasi, kun näin neidon portilla toi kyltti kädessään! :D Miten voikaan kaivata ihmistä niin paljon, mutta sen huomaa vasta, kun näkee toisen elävänä edessään...Ei sitä tuolla kaukana niin huomaa, kun on paljon tekemistä joka päivälle. Ne on ne hetket, joita kaipaa, oli ne sitten iloisia tai tulisia (näitä jälkimmäisiä meillä on jonkin verran vai mitä..?). Ah, mutta tä oli ihan paras hetki. Kiitos muru. <3

Tulin aikaisin aamulla, joten ensimmäinen asia oli aamupala, tunnetustihan nämä neidot syö, paljon. Joten ensimmäisenä kauppaan ja ostettiin ihan kaikkea mitä aamupalalla vaan voi olla, tai mitä me haluttiin sen sisältävän. Mozarellaa, pestoa, tomaattia, täysjyväleipää, mehua, mansikoita, kuovuvaa..! Kaupassa yksi mies alkoi kuittailemaan mulle, kun seisoskelin yli-innoissani viinihyllyn edessä, että aika aikaisin aloitat tänään...Hah kuules nämä viinit ja kuohuvat oli ihan ansaittu, kun niitä ei ole 6 kuukauteen ollut saatavilla! Alkon työntekijälle tällainen 'vaihtoehtoelämä' on aika rankkaa kuulkaas...

mums.

Kuvia Helin kotikulmilta...

Zürichissä oli aivan loistava aurinkoinen ja lämmin (+27c) ilma, kun saavuin sinne. Sopiva paluu Aasian tropiikista!! Turkuun saapumisesta viikkoa myöhemmin en voi sanoa samaa! Kamalaa kylmyyttä ja harmautta! Vaikka muiden mielestä jo olikin kevät ja puut vihersivät, itse en huomannut mitään ja kuljin toppatakissa sekä Uggseissa. :D

Noh mutta, Helin ja hänen kavereidensa kanssa käytiin Zürichin China Gardenissa piknikillä ja siellä oli jokunen muukin..hah, mutta rakastan sitä, kun on ihmisiä liikenteessä.

Hahaa!

Zürich on Sveitsin suurin kaupunki ja sen keskellä on Zürich -järvi, jonka rannoilla ihmiset viettävät aikaa vaikkapa puistoissa, rannoilla ja itse järvessä uiden. Kaupunkiin voi tutustua myös järveltä käsin, sillä voi tehdä 'risteilyn' vaikka järven toiselta rannalta toiselle. 

Kuva viime Zürichin reissulta lokakuussa.

Viime Zürichin reissulla napattuja kuvia vanhasta kaupungista, joka on aivan ihana. Vanhan kaupungin arkkitehtuuri ja tyyli jatkuu myös vanhan kaupungin ulkopuolelle, joka tekee Zürichin kaupungista erittäin kauniin. Kirkkoja Sveitsissä on joka kulmassa, kellojen soitto on kantauduttava jokaiseen kotiin. Tunnetuin kirkko on vanhassa kaupungissa sijaitseva Grossmünster.

Grossmünster

Totta kai suklaa kuuluu sveitsiläiseen arkeen ja tuntuukin, kuin joka kadun kulmassa olisi suklaapuoteja ja monet niistä tekevätkin suklaansa aivan paikan päällä. Helin kotikadulla on Lindtin suklaatehdas, jossa meidän piti käydä vierailulla, mutta jotenkin ne päivät menivät niin nopeaan ja oli muutakin nähtävää.

Nähtävyyksinä voisi pitää myös kaupungin baareja, klubeja, yökerhoja, ravintoloita ja kahviloita. Kävimme muutaman kerran ulkona syömässä ja juhlimassa, olihan vappu ja kaikkea suurta juhlaa.  Ensimmäisellä kerralla tämä neiti lähti baarista ambulanssilla sairaalaan. Mut nimittäin huumattiin baarissa ja kukkaro kännykän kera varastettiin, joten olkaapa kaikki varovaisia lasienne kanssa missä ikinä olettekaan!!! Tämä oli varmaan niin karmaa, koska oltiin just siskon kanssa naurettu, että olin aikamoinen selviytyjä, kun palasin 6 kk Aasian reppureissulta saman puhelimen kanssa! Se meinaan multa aika usein on kähvelletty, ihan Suomessa kuitenkin. Karmaa tai ei niin ei ollut mukava kokemus, karmaiseva on oikea sana. 

Ja hassuinta koko jutussa on, että tämä tapahtui Euroopassa. Sillä mulle ei koko 6 kk aikana tapahtunut mitään pahempia onnettomuuksia tai varkauksia Aasiassa. Aika monella rannalla (pieniä ja hiljaisia kylläkin) Indonesiassakin jätin läppärin, kameran, rahat tai kännykän oman onnensa nojaan siksi aikaa, kun kävin uimassa. Tottakai aina katsoin tavaroideni perään, mutta tuskin olisin varkaan perään ehtinyt, jos tarve olisi tullut. Eli aika luotettavia nuo paikalliset, ja ehkä mulla on myös ollut onni matkassa mukana! :) Mutta luulen tämän johtuvan balilaisten hindulaisuudesta, sillä he uskovat juuri karmaan...Teot, ajatukset ja sanat vaikuttavat tulevaisuuteen.

Parrrtyyy!

Kyllä ne auringonlaskut Euroopassakin voivat olla kauniita...

Lisää Sveitsistä tulossa...

<3 Kate