Lost in Paradise: Zürich 27.4.- 3.5.

Heli ! Zürich !

Pitkien ja väsyttävien Singapore-Doha-Zürich lentojen jälkeen mikä olisikaan voinut olla parempaa kuin nähdä maailman tärkein ihminen, jota en ollut nähnyt 7-8 kuukauteen! Voi sitä jännitystä ja täpinää, joka mun kehossa oli koko lentomatkan! Kaikki se jännitys ja odotus purkautui jo ennen kuin edes näin Helin, itkin ilon kyyneleitä heti astuessani lentokoneesta ulos..hah. Sellainenhan mä oon, herkkis. Ette arvaa mitenkä paljon kyyneleitä virtasi, kun näin neidon portilla toi kyltti kädessään! :D Miten voikaan kaivata ihmistä niin paljon, mutta sen huomaa vasta, kun näkee toisen elävänä edessään...Ei sitä tuolla kaukana niin huomaa, kun on paljon tekemistä joka päivälle. Ne on ne hetket, joita kaipaa, oli ne sitten iloisia tai tulisia (näitä jälkimmäisiä meillä on jonkin verran vai mitä..?). Ah, mutta tä oli ihan paras hetki. Kiitos muru. <3

Tulin aikaisin aamulla, joten ensimmäinen asia oli aamupala, tunnetustihan nämä neidot syö, paljon. Joten ensimmäisenä kauppaan ja ostettiin ihan kaikkea mitä aamupalalla vaan voi olla, tai mitä me haluttiin sen sisältävän. Mozarellaa, pestoa, tomaattia, täysjyväleipää, mehua, mansikoita, kuovuvaa..! Kaupassa yksi mies alkoi kuittailemaan mulle, kun seisoskelin yli-innoissani viinihyllyn edessä, että aika aikaisin aloitat tänään...Hah kuules nämä viinit ja kuohuvat oli ihan ansaittu, kun niitä ei ole 6 kuukauteen ollut saatavilla! Alkon työntekijälle tällainen 'vaihtoehtoelämä' on aika rankkaa kuulkaas...

mums.

Kuvia Helin kotikulmilta...

Zürichissä oli aivan loistava aurinkoinen ja lämmin (+27c) ilma, kun saavuin sinne. Sopiva paluu Aasian tropiikista!! Turkuun saapumisesta viikkoa myöhemmin en voi sanoa samaa! Kamalaa kylmyyttä ja harmautta! Vaikka muiden mielestä jo olikin kevät ja puut vihersivät, itse en huomannut mitään ja kuljin toppatakissa sekä Uggseissa. :D

Noh mutta, Helin ja hänen kavereidensa kanssa käytiin Zürichin China Gardenissa piknikillä ja siellä oli jokunen muukin..hah, mutta rakastan sitä, kun on ihmisiä liikenteessä.

Hahaa!

Zürich on Sveitsin suurin kaupunki ja sen keskellä on Zürich -järvi, jonka rannoilla ihmiset viettävät aikaa vaikkapa puistoissa, rannoilla ja itse järvessä uiden. Kaupunkiin voi tutustua myös järveltä käsin, sillä voi tehdä 'risteilyn' vaikka järven toiselta rannalta toiselle.

Kuva viime Zürichin reissulta lokakuussa.

Viime Zürichin reissulla napattuja kuvia vanhasta kaupungista, joka on aivan ihana. Vanhan kaupungin arkkitehtuuri ja tyyli jatkuu myös vanhan kaupungin ulkopuolelle, joka tekee Zürichin kaupungista erittäin kauniin. Kirkkoja Sveitsissä on joka kulmassa, kellojen soitto on kantauduttava jokaiseen kotiin. Tunnetuin kirkko on vanhassa kaupungissa sijaitseva Grossmünster.

Grossmünster

Totta kai suklaa kuuluu sveitsiläiseen arkeen ja tuntuukin, kuin joka kadun kulmassa olisi suklaapuoteja ja monet niistä tekevätkin suklaansa aivan paikan päällä. Helin kotikadulla on Lindtin suklaatehdas, jossa meidän piti käydä vierailulla, mutta jotenkin ne päivät menivät niin nopeaan ja oli muutakin nähtävää.

Nähtävyyksinä voisi pitää myös kaupungin baareja, klubeja, yökerhoja, ravintoloita ja kahviloita. Kävimme muutaman kerran ulkona syömässä ja juhlimassa, olihan vappu ja kaikkea suurta juhlaa. Ensimmäisellä kerralla tämä neiti lähti baarista ambulanssilla sairaalaan. Mut nimittäin huumattiin baarissa ja kukkaro kännykän kera varastettiin, joten olkaapa kaikki varovaisia lasienne kanssa missä ikinä olettekaan!!! Tämä oli varmaan niin karmaa, koska oltiin just siskon kanssa naurettu, että olin aikamoinen selviytyjä, kun palasin 6 kk Aasian reppureissulta saman puhelimen kanssa! Se meinaan multa aika usein on kähvelletty, ihan Suomessa kuitenkin. Karmaa tai ei niin ei ollut mukava kokemus, karmaiseva on oikea sana.

Ja hassuinta koko jutussa on, että tämä tapahtui Euroopassa. Sillä mulle ei koko 6 kk aikana tapahtunut mitään pahempia onnettomuuksia tai varkauksia Aasiassa. Aika monella rannalla (pieniä ja hiljaisia kylläkin) Indonesiassakin jätin läppärin, kameran, rahat tai kännykän oman onnensa nojaan siksi aikaa, kun kävin uimassa. Tottakai aina katsoin tavaroideni perään, mutta tuskin olisin varkaan perään ehtinyt, jos tarve olisi tullut. Eli aika luotettavia nuo paikalliset, ja ehkä mulla on myös ollut onni matkassa mukana! :) Mutta luulen tämän johtuvan balilaisten hindulaisuudesta, sillä he uskovat juuri karmaan...Teot, ajatukset ja sanat vaikuttavat tulevaisuuteen.