Ubud 3.-9.3.

Lauantai 3. maaliskuuta oli jännittävä ja ehkä jopa historiallinen päivä mulle ja Katille…sillä meidän tiet erosivat. Kati lähti Sanuriin ja minä Ubudiin. Hui. Ja sillä tiellä ollaan. En tiedä, koska kontit ja tassut kohtaavat ja missä, mutta toivottavasti jossakin tien risteyksessä! :)

Balilainen arkkitehtuuri on HUIKEETA.

Lähdin aamulla shuttle bussilla kohti Ubudia. Matka kesti vain 1 ½ tuntia ja lähes koko matka ihanan vihreää. Luonto asutusten ja liikkeiden ympärillä näytti siltä kuin se olisi ollut suoraan satukirjasta…toki juuri se asutus hieman pilasi sitä satumaisuutta, mutta Ubudissa ja sen ulkopuolella luonto todella oli yhtä satua! Riisipellot ja viidakko peltojen takana...Yhtenä päivänä tein sellaisen pienen 10 km kävelylenkin muutamien kylien ja riisipeltojen läpi. Eräs paikallinen ohjasi minut rohkeasti vaan kävelemään peltojen keskelle ja seuraamaan vesipuroja, joita kulkee peltojen välissä. Otin ehdotuksen vastaan ja kyllä kannatti!

Maisemia kävelyretkeltä...

Vietin kylässä kuusi päivää ja aika meni kuin siivillä. Olisin voinut jäädä sinne pitemmäksikin aikaa, itse asiassa tapasin ihmisiä (ei paikallisia), jotka olivat jääneet Ubudiin asumaan tai muuten vain juuttuneet. Monet tulevat sinne aina uudelleen, enkä ihmettele. Luonto, ihanat pienet liikkeet täynnä suloisia asioita, ihania omalaatuisia kahviloita ja ravintoloita…suloiset home stayt (guest houset). Palaan sinne vielä uudelleen, varmasti. Jäi meinaan niin paljon ostoksia tekemättä! :D

Jokaisen ovenpielessä on tuollainen "juttu", johon laitetaan lahjoja jumalille.

Offerings eli lahjat. Kukkia, ruokaa, rahaa, suitsukkeita...

Home stayni nimi oli Mai Malu ja omistaja perhe herttainen. Huoneet olivat uusia ja hyvällä balilaisella maulla ’sisustettu’. Ja se puutarha! Ja aamupala, joka yleensä sisälsi hedelmiä, teetä/kahvia ja banaanipannukakun! Indonesiassa on muutenkin tapana saada aina aamupala huoneen/bungalowin hintaan, tosi kiva lisä mielestäni!

Perheen poika :))

Puutarha, jota ympäröi viisi huonetta, perheen oma koti ja temppeli.

Olisin voinut tehdä kaiken aktiivisen turistitouhun parissa päivässä, mutta ei ollut kiire. Yhtenä päivänä kävin Monkey forest:ssa katselemassa apinoita. Söpöjä olivat. Paikalliset vain tuntuvat pelkäävän niitä...Muutaman kerran kyllä itsekin pelästyin, kun apinaperhe on kiviaidan päällä aivan korvan vieressä. Niitä vain on joka puolella siellä metsässä!

Mikä asento! :D

:(

Söpö!

Toisena kävelin sen 10 km matkan riisipeltojen viertä ja pikkuisten kylien halki. Kolmantena kävin katsomassa kuuluisan postikortti maiseman, Tegallalangin riisipellot. Oli kaunista. En tiedä mikä siinä on, sehän on vain pelto, jossa kasvaa riisiä..?

Tegellalang rice fields.

Koska Ubud on tunnettu kulttuuristaan, kävin tietenkin museossa neljäntenä päivänä. Ubudissa on paljon museoita ja gallerioita, mutta itse valitsin kohteekseni Puri Lukisan museon, jossa on esillä balilaista taidetta vuosisatojen takaa ja sitten hieman uudempaa tuotantoa. Olin museossa varmaan kolme tuntia! Mitä sitä kuvataidekasvatuksen opiskelija itselleen voi... :D Mahtava kokemus. Ihastuin muutamaan teokseen aika hurjasti, ne pensselin vedot ja "mössöiset" pinnat vaan on mun heikkous. Mössöt eivät kuitenkaan ole tavallisen balilaisen taiteen tunnusmerkkejä vaan pikkutarkka työskentely ja yksityiskohdat. Teoksissa tapahtuu hirveästi asioita ja ne kertovat tavallisesta balilaisesta elämästä, seremonioista tai hinduismista.

Ups. Vahinko valokuva museossa...

Muina päivinä vain nautin kylän tunnelmasta ja kävelin ympäriinsä tai istuin lempiravintolassani Dewa Warungissa mukavien ihmisten kanssa, joita olin tavannut. Plus, että tuolta sai parasta ja halvinta ruokaa! Joka päivä avokadomehua! Mums. Ubud on sellainen kaupunki, että parhaat kuppilat löytää, kun tutustuu oikeisiin ihmisiin, jotka tietävät paikat...

Kate