Krabi Townin kautta Raileyn Ton Saille (ja sieltä Ao Nangiin)

Cräpi Townissa yleistä hengailua pari päivää, kun odotettiin Jannaa. Jei! Townissa ei oikeastaan ole mitään sen kummempaa tekemistä tai nähtävää, mutta hyvin saatiin aikaa kulutettua torstaista lauantaihin Katin ja Makken kanssa. Käytiin katsomassa kaupungin temppeli, sitten joissakin ostoskeskuksissa hieman Krabin ulkopuolella ja kävin manikyyrissä ja pedikyyrissä 300 bahtilla. Ei paha. Krabi townissa on joka ilta Night food market eli mummot on kärränneet katukeittiö –vaununsa ”sataman” eteen ja tekevät hyvää ruokaa erittäin halpaan hintaan! Mums. Townissa on myös joka viikonloppu Night market, jossa on ruuan lisäksi vaatteita ja muuta tavaraa. Itse ostin sieltä halvalla suloiset lipsut!

Joulufiilistelyä ostoskeskuksessa.

Night market

Food market

Äiti mikset oo koskaan leiponu mulle tollasta kakkua??
Tiedät miten paljon tykkään pupuista!!!

Kääpiöt eksyneet puutarhasta...

Raileylle mentiin longtail boatilla, joka maksoi 150 bahtia ja matka kesti 30 min. Raileylla on west ja east rannat, joilla majoittua. Sitten on erikseen Ton Sai, jossa asuvat todelliset hipit, hc kiipeilijät ja me. Ton Saille mennään West Raileyltä joko logtail boatilla (50 baht) tai pienen haasteen kanssa pusikoiden ja kallion yli. Meidän porukasta osa valitsi hc reitin ja osa longtailin, arvaatte varmaan kummassa porukassa itse olin rinkkani kanssa! :D

Ton Sailla asuttiin todellakin kesäleiri meiningillä, sähköä oli iltakuudesta aamukuuteen, katto vuosi suoraan sängyn yläpuolella ja satoi lähes koko ajan. Yhtenä päivänä oltiin Katin kanssa kajakilla pienellä reissulla kiertämässä Raileyn rannikkoa ja kivikkoja. Sitten tehtiin yksi aika huikea juttu viimeisenä päivänä Raileyllä. Deep water solo eli cliff jumping eli kiivetään luonnon kalliota ylös (ilman valjaita) niin pitkälle kuin pääsee ja hypätään mereen! Tätä oli pakko kokeilla, koska Raileylle oli tultu ja se on yksi Aasian parhaimmista paikoista kiipeillä.

Hoidin kuvauksen ja Kati meloi :P 

Mentiin luolaan!

...luolan sisällä...

...selviydyttiin ulos...

...ja tältä näytti!

Kati ja sen mela joka kuvassa... 

No kyllähän mäkin melosin... :D

Mentiin longtaililla jonkin ”saaren”, järkyttävän kalliomöykyn juurelle, paikallinen opas kiinnitti tikapuut meren ja kallion väliin ja näytti miten ketterästi kiivetään noin 25–30 metriin. Uskomatonta miten kevyeltä ja vaivattomalta se näytti! Noh kaveri tosiaan teki sitä työkseen…spiderman! Itse olisin halunnut kiivetä 10 metriin, mutta en olisi ikinä uskaltanut hypätä alas sieltä, tai todellakaan päässyt sinne asti, joten kiipesin sitten 4-5 metriin asti. :D En ole koskaan ennen kiipeillyt, joten musta toi oli aika hyvin! Ja kalliot täällä on aivan erilaisia kuin Suomessa, ne on hulluja! Välillä tuskastuin, kun en löytänyt millään mitään tarttumapintaa tai jalansijaa. Sitten halasin kalliota yhden käden varassa ja toivoin, että en tipu selälleni mereen, kun heitin jalkani johonkin…oli jännää!

Opas näyttää mallia!

Ton Sailta lähdettiin longtaililla (100 baht) Ao Nangiin, missä treffattiin Anna ja Taru ja meidän oli tarkoitus juhlia itsenäisyyspäivää, mutta…mä makasin sen päivän ja yön sängyn pohjalla korkeassa kuumeessa ja oksennustaudissa. Mun jälkeen Janna ja Kati oksensi eli oltiin todennäköisesti saatu ruokamyrkytys Ton Sailla. Voin kertoa, että en syö enää koskaan pad thai:ta! Mut tytöt pääsi niin helpolla, niillä tauti kesti tunnin ja mulla 24 tuntia. Näistä mun epätoivon hetkistä (en oikeasti muista, koska olisi viimeksi tuntunut niin hirveältä!) on upeaa kuvamateriaalia, tässä:

Mac yritti pelastaa mut tuskalta, mutta ei...

Oksennuspussi vasemmalla, keskellä surullinen tapaus ja oikealla nesteytys.

Ao Nang on todellinen turistirysä, mutta olisi ollut hyvä paikka juhlia itsenäisyyttä Suomi -baareissa! :D Nangissa oli yksi kiva paikka, Nopparath bay, siellä vesi on niin matalalla, että pystyy kävelemään viereisille saarille eikä siellä ole oikeastaan turisteja. Sinne kävelee Nangin keskustasta melkein tunnin, mutta matkan varrella on tosi kaunista luontoa ja rantaa. Rannalla tapahtui jännä juttu. Kolme paikallista tyttöä halusi ottaa kuvan meistä kaikista yhdessä, ilmeisesti siksi, koska olen niin vaalea. Nice, aloin jo luulla, että olen ruskettunut! :D Tytöt olivat luokkaretkellä Nopparath bayssa. Epäilen vahvasti, että eivät olleet Ao Nangista, koska siellä niitä vaaleita farangeja riitää!

Rapujen aikaansaannoksia.

Kate