Kratie 11.-13.1

Kratie on pieni kylä Mekong joen varrella muutaman tunnin päästä Laosin rajasta. Yövyttiin Kratiessa kaksi yötä, jotta ei tarvitsisi matkustaa niin kauaa ja haluttiin nähdä harvinaiset Irrawaddy delfiinit, jotka elävät Mekong joessa. Ne ovat uhanalaisia ja Kambodzan vesissä niitä elää vain noin 70, Laosissa 10. Delfuilla on pyöreä nokka ja ensin olinkin ihan, että byhyy eihän nä ole mitään aitoja delfuja...mutta kyllähän nekin sulattivat sydämen. Nähtiin delfiineistä kolme, luultavasti ne olivat ne samat koko ajan, jotka uivat ympyrää joen syvimmässä kohdassa Kratien kaupungin ulkopuolella.

Tämä on luultavasti parhain kuva delfiineistä, olivat aika vikkeliä :D

Kratien kylässä ei sitten oikein muuta olekkaan. Sen voi helposti kävellä ympäri ja huomata, että se on vain mukava yhden/kahden yön pysähdyspaikka. Yövyttiin paikallisen sedän kivassa guest housessa ja setä kertoi meille miten hän josksus pikku poikana oli uinut delfiinien kanssa ja ensin luullut niitä krototiileiksi. Hah.

Kauppa...ja näitä on aina kymmeniä vierekkäin.

Kate

Phnom Pehn 6.-11.1

Perjantaina 6.1 herättiin klo. 6.00 ja lähdettiin paikallisbussilla (jossa ei sitten muita länsimaalaisia ollutkaan kuin me) kohti Kambodzan pääkaupunkia Phnom Penh:ä. Matka kesti sellaisen keveän 7,5h ja matka oli aika pomppuista. Matka ei oikeasti olisi pitkä, mutta tiet ovat niin surkeassa kunnossa ja bussit eivät saa ajaa kovaa niin siinä sitten hieman kestää...Jokaisella pysähdyspaikalla meitä toljotettiin kuin aaveita ja edessä istui pappa, joka tuijotti taukoamatta penkkien välistä. Kaupungissa en ensimmäisten päivien aikana nähnyt yhtään muita länkkärityttöjä kuin me. Miehet toljottivat ja pusuttelivat perään, mutta koska oltiin niin määrätietoisia, ei välitetty! :D

Lehmiä, puhveleita, mitä milloinkin...Jos kotona varotaan hirviä, niin täällä noita otuksia.

Vaikka ne meitä blondeja täällä haluaakin kosketella (lapset koskettelee, ei aikuiset :D) ja huudella perään niin ei mulla silti turavaton olo ole. Meitä on kaksi. En mä yksin uskaltaisi tuolla kulkea, mutta kun on kaksin ja näyttää itsevarmalta eikä anna huijata itseään niin kaikki sujuu kuin tanssi. Ja loppupeleissä paikalliset on tosi ystävällisiä. Saattavat jopa taluttaa sun pyöran kadun yli ja hirveästi ne haluaisi jutella, mutta kun ei kielitaito riitä. Menee kärsivällisyys, kun pitäisi puhua niin yksinkertaista englantia. :D

Taas jälleen huomasin, vaikka ollaan kaupungissa, että Kambodza on kehitysmaa. Kehityksen puutteen näkee kaikessa. Thaimaa on hurjasti tätä maata edellä. Tuntuu kuin siellä olisi kaikkea ja mahdollisuus kaikkeen vaikka sekin on vielä kehittymässä. Bangkok on asia erikseen taas. Siellä joillain alueilla on hurjan kehittynyttä ja modernia! Ihan hullua, yhden kaverin asuntoon mennään hissillä, jossa pitää tunnistaa sormenjälki! Ihan kuin leffoissa...

Paikallinen katukeittiö torilla.

Parturi kadulla :D "Hair cut?!"

Maan pääkaupunkiin mentiin, koska Kambodzan ja Laosin rajalta ei pitänyt saada viisumia Laosiin, joten mentiin anomaan viisumeja suurlähetystöstä. Koska saavuimme PP:iin vasta perjantaina, jouduttiin odottamaan maanantaihin ennen kuin päästiin suurlähetystöön. Tiistaina viisumit olivat jo valmiit ja päästiin jatkamaan matkaa. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että nykyään rajalta saa viisumeja. Viisumi maksoi $40 ja rajalla piti maksaa $4 leimaamisesta ja jostakin muusta.

Kun alkaa red curryt tulemaan korvista --> fetasalaattia, bataatti ranuja curry majoneesilla ja shaket, mums.

Phnom Penh:ssa ei oikeastaan ole muuta tekemistä kuin hengailla kaupungilla ja tutustua maan historiaan punakhmerin aikaan. Se oli siis punakhmerien toteuttama kansanmurha, sisällisota, joka kesti lähes 30 vuotta. Sisällissodan jäljet näkyvät edelleen kehityksen puutteena. Kävimme Tuol Sleng museossa, joka on entinen koulu, mutta punakhmerin aikaan se oli vankila, jossa ihmisiä (koulutettuja, silmälasit omistavia yms.) kidutettiin karmivilla tavoilla ja lopuksi heidät teloitettiin kaupungin ulkopuolella Killing field:llä. Museo oli itselleni ihan liikaa. En pystynyt käymään koko museota läpi vaan istuin sitten loppu ajan pihalla. Killing field:lle en edes lähtenyt, koska museo oli jo niin karmiva kokemus. Museossa näki esimerkiksi kaikkien kuolleiden ihmisten valokuvat ja miten heitä oli kidutettu ja kuulusteltu...oli itku aika lähellä.

Tuol Sleng - koulun käytävää...

Kaupungin River front...Ranskalaisten vaikutuksen huomaa mm. rakennuksissa ja istutuksissa.

Muuten sitten käveltiin ja tutustuttiin kaupunkiin. Myös Juuso ja hänen kaverinsa tulivat PP:iin, joten hengailtiin pari päivää poikien kanssa. Phnom Pehn:ssä oli kyllä kaikin puolin hullu meno ja melske. Kauhea mökä. Siis koko 7,5h bussissa soi joku paikallinen musiikki niin kovaa, että korvissa soi seuraavat kaksi päivää. Paikalliset huutaa ja lapset meluaa, sit jonkun puhelin alkaa soida niin hemmetin kovaa et hermo meinaa mennä. Nämä ei vastaa siihen puhelimeen ennen kuin on saanut kuunnella sitä soittoääntä jonkun minuutin ja hoilottelee tottakai mukana. Liikenne on HULLU! Et tiedä yhtään, että mistä niitä kulkuvälineitä suhahtaa seuraavaksi. Niitä on kaikkialla ja mikä vauhti. :D

Kate

Siem Reap ja Angkor Wat 3.-6.1

Siem Reap:ssa vuokrattiin pyörät ja ensimmäisenä päivänä pyöräiltiin ympäriinsä katselemassa kaupunkia. Sattumalta poljettiin paikallisen opettajankoulutus koulun ja alakoulun ohi. Päätettiin sitten mennä tutkimaan mikä se paikka oikein oli ja päädyttiin koulun pihalle. Ympärillemme kerääntyi lähes 20 opiskelijaa (yllättäen pelkkiä poikia) ihmettelemään meitä ja ehkä kaksi heistä puhui englantia. Kerroimme, että meistäkin tulee alakoulun opettajia, jonka seurauksena opiskelijat kysyivät haluaisimmeko nähdä aluetta enemmän. Totta kai! Hetken päästä oltiinkin sitten seuraamassa ekaluokkalaisten khmerin kielen (äidinkielen) tuntia. Voi sitä meteliä ja melskettä! Luokassa oli 49 oppilasta ja yksi opettaja. Meteli ei ollut sellaista etteikö opettaja olisi hallinnut luokkaa vaan heillä oli joitakin leikkejä, joissa piti metelöidä. :D Hassua oli, että kun opettaja poistui luokasta, oppilaat jatkoivat työntekoa omassa rauhassaan. Kukaan ei mölynnyt. Toki oppilaat olivat hieman innoissaan ja ihmeissään meistä, koskettelivat meitä ja huutelivat ainoata sanaa, jonka osaavat englanniksi; ”Hello Hello!”. Lapset olivat niin iloisia (ja suloisia), vaikka heillä tuskin on paljoa.

Minä ja hyväkuntoinen polkupyörä...

Alakoulun suloisia oppilaita kasassa, tietysti niin, että kaikkia ei näy :)

Äidinkielen, khmerin kielen tunti.

Oppilaan osallistaminen toimii myös tällä puolella maapalloa!

Ope ja 49 oppilasta! Huh, aikamoista.

Sitten olikin jo Angkor Watin vuoro. Haluttiin nähdä maailman 8. ihme auringonnousun aikaan, joten klo.4.15 herätyskello pärähti ja me lähdimme ostamaan lippuja temppeleille. Oltiin temppelin edessä hieman ennen kuutta eli juuri sopivasti. Sen jälkeen poljettiin alueella katsomassa suurimmat ja tärkeimmät rauniot. Temppelit muistuttivat aika paljon toisiaan, vaikuttavia. Muistuttivat ehkä Maya kansan temppelejä. Kati oli ehkä hieman enemmän innoissaan niistä kuin minä…vanha historian lukija :D

Angkor Wat auringonnousun aikaan. 

Angkor Wat

Bayon

Ta Prhom. Täällä on kuvattu Tomb Raider...

Ei me siellä sitten muuta taidettu tehdä. Tavattiin pari suomalaista jätkää, jotka olivat Madventuresin jalan jäljillä ja kehuivat Laosin Don Detiä. Ja sinne mekin mentiin, eivät turhaan kehuneet!

Kate

Kambodza 3.-13.1.

Tiistaina 3.1 bussi Bangkokin Ekkamailta kohti Kambodzaa. Lippu maksoi 200 bahtia rajalle ja kesti noin 6 h. Bussi jätti meidät lähelle rajaa, mutta keskelle liikenneympyrää, mistä kävelimme päättäväisesti riivaajien ja huijareiden ohi kohti rajaa. Hoidimme siis ensin itsemme ulos Thaimaasta, jonka jälkeen kävelimme toimistoon, josta saimme ostettua Kambodzan viisumit (20 dollaria + 200 bahtia). Sen jälkeen kävelimme taas jonottamaan leimaa passiimme, jotta pääsisimme Kambodzaan. Rajan ylitys oli yhtä härdelliä, missään ei oikein lukenut selvästi mihin pitäisi mennä ja mitä tehdä, mutta jotenkin kaikki onnistui ilman ongelmia. Juuri Aranya Prathet - Poipet rajalla tapahtuu eniten huijauksia koko Aasian rajanylitys paikoista. Rajamuodollisuuksiin meni yhteensä varmaan 2 h. Sen jälkeen kaikki turistit sullottiin minibussiin ja vietiin jonnekin keskelle ei mitään, josta meidän piti ottaa joko bussi tai taksi johonkin kaupunkiin. Me mentiin Siem Reap:iin ja bussimatka kesti 4 h. Kunnes oltiin Siem Reap:ssa oli jo pimeää eli matkustettiin koko päivä.

Minibussissa oli hieman ahdas tunnelma...

Ensimmäiseksi, kun saavuttiin Kambodzan puolelle huomasin, että luonto on niukempaa ja kuivempaa kuin Thaimaassa. Toinen asia, jota ei voinut olla huomaamatta oli, että maassa (lähinnä maaseudulla ja kaupunkien ulkopuolella) on todella köyhää. Ihmisten kodit ovat hökkeleitä ja lautakasoja, he peseytyvät likaisissa ja mutaisissa lammikoissa ja paimentavat kalleinta omaisuuttaan, lehmiä ja puhveleita. Lapset yrittävät väkisin myydä koruja, kerjäävät vauva sylissä (joka näyttää joka kerta kuolleelta tai huumatulta) ja käyttäytyvät kuin kerjäävät (huijaavat) aikuiset. Niin kurjaa...ja sitä roskan määrää luonnossa ja kaduilla!! Selkeästi vielä kehitysmaa...noh mutta muuten ihmiset olivat tosi ystävällisiä ja avuliaita. Niillä, jotka eivät käyttäydy epäilyttävästi on todella kaunis sielu. :)

Jonkun koti, tämä on aika hyvä koti.

Yleensä taloissa ei ole sisällä muuta kuin jonkinlainen patja lattialla ja siellä asuu koko suku.
Sisällä nukutaan, muut asiat hoidetaan ulkona.

Surullisen näköinen tivoli :(

Kate