Siem Reap:ssa vuokrattiin pyörät ja ensimmäisenä päivänä pyöräiltiin ympäriinsä katselemassa kaupunkia. Sattumalta poljettiin paikallisen opettajankoulutus koulun ja alakoulun ohi. Päätettiin sitten mennä tutkimaan mikä se paikka oikein oli ja päädyttiin koulun pihalle. Ympärillemme kerääntyi lähes 20 opiskelijaa (yllättäen pelkkiä poikia) ihmettelemään meitä ja ehkä kaksi heistä puhui englantia. Kerroimme, että meistäkin tulee alakoulun opettajia, jonka seurauksena opiskelijat kysyivät haluaisimmeko nähdä aluetta enemmän. Totta kai! Hetken päästä oltiinkin sitten seuraamassa ekaluokkalaisten khmerin kielen (äidinkielen) tuntia. Voi sitä meteliä ja melskettä! Luokassa oli 49 oppilasta ja yksi opettaja. Meteli ei ollut sellaista etteikö opettaja olisi hallinnut luokkaa vaan heillä oli joitakin leikkejä, joissa piti metelöidä. :D Hassua oli, että kun opettaja poistui luokasta, oppilaat jatkoivat työntekoa omassa rauhassaan. Kukaan ei mölynnyt. Toki oppilaat olivat hieman innoissaan ja ihmeissään meistä, koskettelivat meitä ja huutelivat ainoata sanaa, jonka osaavat englanniksi; ”Hello Hello!”. Lapset olivat niin iloisia (ja suloisia), vaikka heillä tuskin on paljoa.
 |
| Minä ja hyväkuntoinen polkupyörä... |
 |
| Alakoulun suloisia oppilaita kasassa, tietysti niin, että kaikkia ei näy :) |
 |
| Äidinkielen, khmerin kielen tunti. |
 |
| Oppilaan osallistaminen toimii myös tällä puolella maapalloa! |
 |
| Ope ja 49 oppilasta! Huh, aikamoista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti