Hoi Bromo !

Ostettiin bussiliput Denpasar :sta Probolingo nimiseen kaupunkiin Jaavalle torstaina koulun jälkeen ja lähtö oli samana iltana. Matkustettiin yöbussilla noin 10 h ja Probolingon bussiaseman vierestä otettiin minibussi Bromon juurella sijaitsevaan kylään. Bussimatkat oli aika mielenkiintoisia molempiin suuntiin, varsinkin menomatka. Bussi oli täynnä paikallisia, jaavalaisia, miehiä ja sitten me viisi. Neljä blondia ja yksi punapää.. :D Ei ollut mitenkään kuumottavaa muuta kuin lauttamatkan aikana, kun mua ja Sussua lähti seuraamaan bussille kaksi miestä ja ne tuli bussiin sisällle röökaamaan ja tuijotti vaan meitä. Sitten vähän ennen Probolingon bussiasemaa meidät koitettiin saada ulos bussista ja jotkut typerät olevinaan ovelat huijarit halus huijata meitä ostamaan tuplahintaiset liput Bromolle. Me oltiin luettu aiemmin tästä Lonely Planetista ja tiedettiin, että meidän kuuluu päästä bussilla asemalle asti, mutta oli se aikamoista vääntöä, että sinne päästiin. Huh ei musta olis yksin ollut tappelemaan bussikuskin, jonkun ihme travel agentin ja muiden paikallisten kanssa. Girl power rulez! :D Näytettiin niille miten naisetkin voi määrätä, päättää ja tehdä ihan mitä vaan huvittaa, NIIN. Takas tullessa oli sitten taas sama juttu Balilla, en olis ikinä uskonut, että täälläkin samoja juttuja koitetaan. Bussi pysähtyi Mengwin asemalle ja koittivat kovasti väittää, että se oli Denpasarin bussiasema, et kaikki jää tässä pois. Kumma juttu vaan, että asemalla luki Tervetuloa Mengwiin ja aika moni paikallinen edelleen istui tai nukkui omalla paikallaan. Hassuinta oli, että me puhuttiin näille tyypeille indonesiaa ja silti ne koitti saada meitä ulos bussista moneen kertaan. Aina uudestaan ja uudestaan. Jopa yksi nainen, jolta kysyttiin, että minne se on sitten menossa, vastasi, että kaikkien täytyy jäädä tällä asemalla ja nousi itse ulos. Mutta tulikin takaisin juuri sopivasti, kun bussi oli lähdössä kohti Denpasaria. Ajateltiin, että se nainen ei varmaan uskaltanut kertoa meille totuutta, koska ehkä pelkäsi huijari miehiä tai jotain...Mun kohdalle ei oo koskaan ennen käynyt mitään tällaisia bussista ulos heittämis -yrityksiä missään muualla Aasiassa kuin täällä, kurjaa. Kun bussi sitten lopulta lähti Denpasariin ja oltiin oikealla asemalla niin sama kaveri, joka koitti huijata meitä aiemmin ilmestyi taas jostain ja tuli ilmoittamaan ihan pokkana,  ehkä vähän apeana, että nyt ollaan Denpasarissa. Kiitos ja hyvästi. Mahtoi tyyppiä harmittaa. Onneksi meitä oli asemalla vastassa meidän luottokuski Pudi niin ei tarvinnut enää kyydeistä tapella siellä. En mä kyllä yksin lähtisi näille bussimatkoille...ihan ihme touhua.

Yövyttiin Cemoro Lawang kylässä yksi yö, jonka aikana kiivettiin Penanjakan nimiselle vuorelle (2770 m), eli view pointille katsomaan auringon nousua. Lähdettiin kiipeämään 3.00 yöllä ja ohitettettiin varsinainen turistien täyttämä view point ehkä 4.00 aikaan. Jatkettiin vielä matkaa ylemmäs pikkuista polkua pitkin, onneksi, ja löydettiin aivan oma salainen paikka vuoren kielekkeeltä. Sieltä näki kaiken! Ja niin paljon upeampana kuin alempaa olisi nähnyt! En oo koskaan nähnyt mitään niin kaunista kuin mitä viime viikonlopun aikana näin...<3 

View pointin jälkeen käytiin syömässä aamupala ja aamulla käveltiin tuhkaisen aavikon läpi Bromon (2329 m) juurelle ja kiivettiin sieltä kraaterille. Just kun me oltiin päästy Bromon alle portaille, josta voi nousta kraaterille alkoi järkyttävä hiekkamyrsky ! Oltiin peitetty koko kasvot huiveilla eikä sekään auttanaut vaan sitä hiekkaa vaan lensi joka paikkaan. Suuhun, korvaan, silmiin, nenään....olin niin onnellinen, kun päästiin pois aavikolta. Ah.  

Kraaterin mies ;)

Ensimmäisenä päivänä käveltiin jotain vuoren rinteitä pitkin ja vaan nautittiin upeista maisemista...

Nyt mä lähden kentälle! Kohti Honkkaria (taas, hahaa), Taipeita ja Perthiä ! Life's sweet! Terkkui !

Kati <3

Moi iskä !

Tien, että käyt täällä kurkkimassa lähes joka päivä ja mä en oo jaksanut kirjoittaa mitään, kun oon ollut vaan kipeänä ja vähän mieli maassa. Mutta halusin vaan kertoa, että oot super ihana ja toivottavasti sait mun tekstarin tänä viikonloppuna! :)

Kato mitä mä tein viikonloppuna Jaavalla, kiivettiin tyttöjen kanssa Bromon kraaterille ja toiselle vuorelle katsomaan aurongonnousua !

Tä kuva on sulle isi, ja äitikin, ja Helikin :))

Kaunein aamu, ihana elämä.

Ollaan onnellisia. 

Hei elämä, moi maailma !

Oli vähän kylmä, onneks seura lämmitti :D

Lisää matkasta Bromolle seuraavaksi...toivottavasti pian ;)

Kati <3

Miten Lombokille Balilta ja vähän muuta!

Maailman kauneimmat maisemat tähän mennessä näin perjantaina, kun ajeltiin sellainen kevyt päiväretki Jannan kanssa ympäri Lombokin eteläosaa. Mittariin tuli yli 100km ja retkeen kului aikaa ehkä 5h. Ajeltiin mahtavien vihreiden vuorten rinteillä ja ohitettiin matkalla erilaisia perinteisiä kyliä. Jotkut olivat täysin bambukyliä ja toisissa taas oli betonisempaa meininkiä. Mitään ihmeellisiä viritelmiä ne eivät tietenkään tapansa mukaan olleet. Jokaisessa kylässä saatiin lapsilta iloisin ja ihanin tervetulotoivotus! Voi niitä "hello hello" huutoja ja vilkutuksia! :)) Sillä reitillä ei ilmeisesti usein länkkäreitä näy..Jotkut pojat jopa ajoivat meidän viereen skodulla ja kysyivät lennosta, että puhutaanko bahasa indonesiaa! :D Oon muuten niin hullaantunut tähän kieleen ja kulttuuriin, mutta ei mun taidot vielä ihan sillä tasolla ole, että vois jotain järkeviä keskusteluja käydä paikallisten kanssa. Perussanasto, -lauseet ja luvut, mutta onhan tä tosi helppo kieli oppia ja puhua! Paljon yhtäläisyyksiä suomen kielen kanssa!

Mutta niin Lombokin Kutalle Balin Kutalta päästiin aika halvalla näin: ensin Peramalta shuttle bus Padangbaihin (50 000rp/hlö). Matka kesti n. 3h, koska ajettiin Ubudin kautta. Sitten Padangbaista local ferry Lombokille Lembariin (36 000rp/hlö). Tästä ferrystä lukee kaikenlaista netissä, mutta jos sää on kohdillaan niin matka taittuu turvallisesti 4-5h. On aikaa nukkua, ah niin mukavilla penkeillä. Lembarista otettiin transport Kutalle (175 000rp), joka oli ilmeisesti hyvä hinta, koska shuttle bus olisi ollut 75-120 000rp /hlö. Lonely Planet kertoi, että transport kannattaa hankkia jo Padangbaista, koska Lembarin satamassa on paljon huojareita ja siellä ei ole julkisia kulkuvälineitä. Ei siellä nyt niin paljoa niitä ns. huojareita ollut, meidän kuski Mohammed oli ainakin mukava ja rehdin oloinen tyyppi. Pois lähtiessä oli sitten enemmän niitä lipunmyyjiä eli kannattaa ihan ostaa se ferrylippu sieltä sataman alussa olevalta lippuluukulta. Lauttoja lähtee noin 60-90 min välein.

Meille myös selvisi, että monet Lombokin Kutalla koruja myyvät lapset tekevät sitä ihan vain ansaitakseen taskurahaa. Ainakin yksi poika tokaisi, että älä anna kolikoita, kun niillä ei voi ostaa karkkia! :D Tosin osa lapsista näyttää illan tullen aika apaattiselta, että ei se kaikilla tuhlaannu yhtä onnellisesti karkkiin.

Sitten, mä en tiedä mikä tätä meidän matkaa oikein seuraa (hassut tapahtumat ja pitkät hysteeriset naurut), koska meille tuntuu sattuvan ja tapahtuvan. Nä paikalliset tykkää ajella millon milläkin tuolla  rantahiekassa, pyörällä, autolla, skodulla...noh yksi pikku poika yritti kovasti moneen kertaan kaupata meille yhtä kookosta ja viimeisellä kaupustelureissullaan poika sitten juuttui hiekkaan meidän eteen. Kuoltiin nauruun! Mutta saatiin skodu kuitenkin irti erinäisten kokeilujen jälkeen ja pari kuvaakin ehtisin tilanteesta ottamaan. Parasta oli, että poika yritti vielä tämänkin lähes toivottoman operaation jälkeen myydä meille sitä kookosta! Oli hieman huvittunut meininki, "yes coconut my friend, ten thousand, yes". Öö ootko tosissas?! Me ollaan just kaivettu, työnnetty ja nostettu toi skodu ulos tuolta hiekkakuopasta, eikö sun kuuluis tarjota se meille kiitokseksi..? :D Aa niin siis jäbähän oli 12-vuotias..juu kyllähän täällä ajelee jo 5-vuotiaat..yhymm joo ja niitä on yleensä noin 5 sen mopon päällä. Jaa että mitkä kypärät ? Ei ei ei...ei täällä tarvitse! Jannan sanoin kypärät on luusereille, eli meille. Hah!

Eikä nä paikalliset oo ainoita ku juuttuu paikkoihin, kyllähän mekin juututtiin yhteen järkyttävän huonokuntoiseen, kuoppaiseen, mutaiseen, irtokiviä ja -lohkareita täynnä olevaan mäkeen! :D onneks joku paikallinen sattu just paikalle ku mä panikoin siinä skootterin päällä ja huudan "mitä mä teen mitä mä teen apua?!". Sillä miehelläkin oli vaikeuksia saada se skodu irti siitä ja saada se ylös "tielle". Joo sitten se kysyi, että mihin me ollaan menossa (erittäin huonolla englannilla) ja sanoin et ei ainakaan ylös, ku katoin miltä se tie näyttää edessäpäin, et tä retki on nyt ohi ja mentäis takas alas. Eiköhän se sit vastannu et "yes" ja ajo sen skodun ylös. Ööh kiitin kauniisti indonesiaks ja sit alettiin Jannan kaa pohtia et miten hemmetissä me NYT mennään takas alas?! :D Kyllä se sit onnistus, mut Hati-Hati (varovasti-varovasti) vaan! Äiti älä nyt näe taas painajaisia, tidak apa-apa (ei huolta) ! :D

Kati

Lombok! 2.-5.1

Whipii pääsin vihdoin tänne! Viime reissulla otin aalloista ja riutasta sekä skootterista sen verran osumaa, että en voinut lähteä Lombokille. Olisi ollut täysin turhaa lähteä, kun veteen ei ollut mitään asiaa. Täällä me nyt ollaan, mutta sää pilasi vähän suunnitelmiani. Nimittäin sataa aika kovasti ja aallot on joko liian suuria tai niitä ei ole. 

Ollaan Lombokin Kutalla Banana homestayssä, ihanan halpa ja perhe on herttainen ja lapset söpöjä. Perheen pää, boss, sanoi mulle, että olen todella erityisen ystävällinen. Kysyi myös mistä olen kotoisin, että nyt on sitten Suomen lippu korkeella täällä! :))

Ajeltiin torstaina skodulla Kutan ympärillä olevia kyliä ja rantoja. Täällä on niin henkeäsalpaavan kaunista!!! Missään ei ole mitään ja vihreys on uskomatonta! Kaikki vuoret...puuterihiekka...kirkas turkoosi vesi...puhvelit! :D Henkäisen joka hengenvedolla ihmetystä...

Harmi vaan, että taitaa surffikokemus jäädä täältä saamatta, ku palataan varmaan Balille tän sään takia..siellä on vaan paremmat kelit ja voi tehdä juttuja. Kuten Janna voi lukea kirjojaan auringossa ja mä pääsen aalloille! :p

Ai niin ainut miinus täällä on se, että lapset joutuu kaupustelemaan TODELLA PALJON. Ihan pistää itkettämään, kun jo kolmevuotiaat kuljeskelee täällä ympäri kylää yrittäen myydä koruja..niin kurjaa. Ja ihan aikuisetkin on kimpussa koko ajan..täällä ei vaan ole turismi vielä ottanut alleen ja nä on todella epätoivoisia. Huomenna ostan noilta lapsilta kasan koruja ja saronkeja, mutta vähän pelkään, että ei taida lasta kouluun viedä se raha. Jospa sitten pääsee vaikka kotiin nukkumaan...Balilla on ainakin niin, että jos lapsi 'tienaa' vanhemmilleen 50 000 rupiaa päivässä, hän pääsee kotiin yöksi. :'( Täällä särkyy sydän. Balille mennään muuten vierailemaan orpokodissa. Siellä ei saa kyllä sitten alkaa itkeä Kati ! Se on kuitenkin heidän normaalia arkea eli leuka pystyyn! :)

Tässä poika, joka yritti myydä hiekkaa 0,5l vesipullossa...

Bukit !

Bukit on Balin etelä kärki. Ihana alue! Luonto on niin vihreää ja ilmasto kostea. Asutaan yhdellä rauhallisimmista rannoista, Balanganilla. Ei juurikaan muita kuin me ja perhoset. Ollaan ajeltu ympäri Bukitia, käyty mm. Uluwatussa, Jimbaranissa ja joka päiväinen kauppareissu tapahtuu Ungasin kylässä. Siinä kylässä, jossa asuin viimeksi täällä ollessani.

Kaikki jostain syystä kauhistelee sitä, että meillä on skodu ja päräytellään ympäriinsä! :D oon ehkä liiankin itsevarma selviytymisestäni kaaottisessa liikenteessä! Hah! Mutta se on oikeasti ainut keino liikkua täällä! Trust me. Paikallisille ollaan hassu näky; kaksi blondia vaaleanpunaisella skootterilla..nauretaan itsekin!

On kyllä muutenkin paras matkaseura mukana mikä voi olla! Vatsalihakset tulee tehtyä useasti päivässä nauramisen voimin! :D Ja öisin. Yks yö herättiin siihen, että meidän majassa oli joku kolmas otus meidän lisäksi. Mä hoidin tilanteen ku Luoma istu jähmettyneenä sängyllä eikä liikuttanut eväänsä. Hoki vaan jtn mantraa itsekseen.. :D

Nyt ei muuta ihmeellistä..perjantaina Lembonganin saarelle jouluksi ja sitten UV:ksi takaisin tänne johonkin. Nähtiin muuten surffaava koira!

Moi Balilta!

Moi äiti ja iskä ja Heli ja muut ! :)

Kaikki hyvin! Ajeltiin tänään pikkusen ;) käytiin mun rakkaalla Balangan beachilla ja muutetaan huomenna aamusta sinne ! <3 pusui!

Ihanat Bali -päivät

Viimeisen kuukauden aikana otin iisisti. En stressannut paikan vaihtamisesta tai uusien asioiden näkemisestä. Näin ja koin uutta joka päivä vaikka minun ei tarvinnut olla liikkeessä ja vaihtamassa paikkaa rinkkani kanssa. Nautin kotoisasta olostani ja siitä, että sain järjestää tavarani ympäri asuntoa. Viiden kuukauden reissaamisen jälkeen kaipaa sellaista pysyvyyttä ja todellakin nauttii siitä, että ne shampoo pullot on siistissä järjestyksessä kylppärissä eikä sekamelskassa rinkassa. Ja se, että vaatteet on viikattuina jossain muualla kuin muovipussissa! Nautin siitä olosta, vähän kuin olisi ollut omassa kodissa...mutta Balilla. :)

Tuolla ylhäällä mä asuin. Taloa en nyt just erota tästä kuvasta...

Menin ja tulin miten ja minne milloinkin. Olihan mulla skodu alla, jesh! Olin ajohirmu, ajelin ympäri saarta! No en nyt ihan ympäri, mutta melkein! Kävin rannoilla, otin aurinkoa, surffasin, uin, kävin shoppailemassa, varjostin J:n työntekoa...Joo se olikin muuten kivaa! Koska hän on Balilla töiden takia, on niitä myös tehtävä 6 päivää viikossa. Muutaman kerran lähdin itsekin mukaan töihin. Kävimme mm. Denpasarissa ostamassa kankaita, Sanurissa ja Seminyakissa tehtailla, joissa J:n suunnittelemat vaatteet, asusteet yms. tehdään. Sanurin tehtaalla oli suloinen pikku tyttö, joka 'riehui' kankaiden keskellä ja selvästi nautti sotkemisesta. :D

.Tämä on se ilme, kun yritetään esittää kilttiä vaikka omatuntoa kolkuttaa! :D

Kaipaan takaisin. Siihen huolettomaan elämään, jolloin ei ollut velvollisuuksia eikä väliä mitä teet tai minne menet. Vai teetkö yhtään mitään. Vaikka eihän mulla vielä täällä Suomessa ole niin suuria velvollisuuksia, kun juuri saavuin kotiin. MUTTA silti tuntuu kuin pitäisi olla, kauhea stressi siitä, että en pärjää Suomen elintasossa samalla rahamäärällä kuin Aasiassa, eli olisi päästävä nopeasti töihin. MUTTA en ole valmis. Ulkona asioidessa en kestä kuunnella suomen kieltä enkä katsoa suomalaisia ihmisiä. Tuntuu niin vastenmieliseltä! Enkä tunne oloani kotoisaksi, en edes omassa kodissani. Se tuntuu vieraalle. Olen kamala. Koittakaa kestää...

Takaisin Baliin, edes hetkeksi ihanien kuvien ja muistojen pariin! :)

Lainasin Balanganin rannalla erään resortin uima-allasta ja nettiä, ah.

Yhtenä iltana menin ulos 8 kanadalaisen (huhuh miten eksyinkään tähän porukkaan, ha) kanssa ja teemana oli juhlia paikallisen viinan Arac:n kanssa, kun pojat olivat vihdoin löytäneet paikan, josta voi ostaa täysin puhdasta viinaa. Yleensähän tuo aracin väri on kuin bensiiniä, mutta tätä olisi voinut luulla vedeksi!

Lainattiin poikien hotellin aamupalan mehukannua, ha, arac mehua, mums.

Samana iltana sitten maistoin sieniä ensimmäistä kertaa elämässäni! (Äiti ja iskä, sienet on sitten ihan laillisia tuolla;)

Poikien mielestä ne eivät toimineet, joten mentiin Mushroom Manin puheille. Itse en voi sanoa samaa kuin pojat :D

Mun viimeisen kuukauden aikana käytiin aika useasti illallisella hieman paremmissa paikoissa. Rahaa, kun ei mennyt asumiseen oli helppo nauttia muistakin makuelämyksistä kuin vain riisistä, ha. Yhtenä tiistaina mentiin Cangguun Deus nimiseen 'ravintolaan', jossa on aina tiistaisin Taco tuesday ja sen yhteydessä voi ottaa itselleen ilmaisen tatuoinnin, jonka on kuitenkin oltava aika pienen kokoinen, koska siihen käytetään aikaa 20 min. Pojat eivät ehtineet saada tatuointeja, koska halukkaita oli sinä iltana muitakin...Mullekin kovasti yritettiin tatskaa siinä suunnitella, mutta harmikseni ei sitten löytynyt tarpeeksi aikaa.

Deus on ehkä enemmän sellainen miehien paikka. Deus tekee moottoripyöriä ja surffilautoja. Joten paikka on täynnä kaikkea kivaa miehille. Siellä oli kyllä taidenäyttely, mutta sekin kertoi Balin mopoilusta. Mutta tykkäsin.

J:n pyörän on tilaustyönä tehtyt kaveri, joka käytti Deusin osia. Aikamoinen.

Viimeisenä iltanani Balilla (sniff) mentiin porukan kanssa syömään Ryoshi Japanese restaurant nimiseen paikkaan Seminyakissa. Sain parasta sushia, jota olen syönyt koskaan! Meillä oli pöytä täynnä vaikka mitä erikoisia sushi herkkuja, joita ei varmasti ikinä saa Suomen sushi -ravintoloista.

Lisää kuvateksti

Vielä muutama ihana kuva mun huudeilta...

...ja mun lempi hedelmästä mangustinista! :P

Greenball

Greenball ja aamu-usva, kaunista.

Pikku apinat olivat vallanneet tien, hih.

Balangan

Lehmät on tuolla niin söpöjä.

uih. Hänkin oli aika söpö!

Balangan

Voi Bali, ikävöin sinua.


<3 Kate