Singapore love 24.-26.4

Oli aika. Lähteä Balilta kahden kuukauden jälkeen ja aloittaa kotimatka...Olin ja olen niin surullinen, että jouduin lähtemään sieltä. Masentaa ajatus tavallisesta, velvollisuuksia täynnä olevasta elämästä. Haluan takaisin. Se on se lämpö, aurinko, elämäntyyli, ihmiset, huolettomuus...kaikki mitä täällä Euroopassa ei ole.

Päätin varata lennot kotiin Singaporen ja Zürichin kautta ennen kuin viisumini menee umpeen ja, koska Suomessa on ystävän häät kaksi päivää sen jälkeen, kun olen palannut. Tavallaan halusin palata kotiin häiksi, mutta nyt tuntuu kuin olisi vain pitänyt lähteä johonkin tekemään töitä vähäksi aikaa ja sitten palata takaisin Aasiaan. Tähän reissaamiseen jää koukkuun. En pysty näkemään itseäni Suomessa opiskelemassa, lukemassa tentteihin tai töissä Alkon kassalla! Tylsää, mutta pakollista. Normaalia elämää vaan ei voi paeta.

Huoh, näköjään pieni avautuminen, taas. :D

  Singapore love  

Singapore. Oli hieno. Iso kaupunki. Täynnä ihmisiä. Monikulttuurinen kuten Kuala Lumpur. Isot korkeat rakennukset valoineen. Shoppailtavaa löytyy! Little India. Ja vaikka kaupunki onkin kalliimpi kuin muut, joissa olen ollut, löysin halvan hostellin nimeltä Backpackers @ Singapore ja halpoja ruokakojuja ympäri kaupunkia. Eli en itse kokenut Singaporea kalliina. Vain upeana!

Merlion Park

En tiedä olinko onnekas vai järjestetäänkö Marina Bay:ssä joka ilta valo- ja musiikkishow, jonka näin tuona iltana. Valot ja musiikki tulivat siis Marina Bay Sands resort:sta ja sen Sky Park ravintolasta, joka on laivan/sukellusveneen muotoinen ja rakennettu n. 200 metrin korkeuteen. Moshe Safdie, arkkitehti, on saanut huikean idean. Resort sisältää yli 2500 hotellihuonetta, hotellin mukavuudet, ravintoloita, casinon, teatterin, ostoskeskuksia, museon...huh ja vaikka mitä muuta! Singapore.

Itse en käynyt sisällä rakennuksessa, koska kaikkeen ei kolmen päivän aikana ollut aikaa. Yhtenä iltana olimme menossa Sky Park:iin paikallisen Michaelin kanssa, kunnes kuulin, että ylös Sky Park:iin meneminen maksaa. Päätin säästää ne rahat seuraavan päivän shoppailuun! :D

Little India oli aika lähellä hostellia, jossa asuin ja se sopi mulle enemmän kuin hyvin, sillä rakastan intialaista ruokaa! Currymössöt nam. Singaporen Little India oli mielestäni kivempi sekä rakennukset kauniimpia ja värikkäämpiä kuin Kuala Lumpurissa. Joka nurkassa tuntui olevan kultakoru -liike ja ne olivat aivan täynnä intialaisia. Ei taida rahaa puuttua..?

Little India

Little India

Roti canai ja Makansutra food court aivan Marina Bayn reunalla.
Hassua oli, että tänne tulivat kaikki, sekä tavalliset singaporelaiset että kiireiset pukumiehet.

Singaporessa on helppo liikkua metron avulla, koska kaupunki on niin 'pieni'. Singaporessa on saman verran asukkaita kuin koko Suomessa eli Suomi on PIENI. :D Metro kulkee minne vain ja vaihdot ovat yksinkertaisia ja nopeita. Metrolla en kuitenkaan päässyt yhteen paikkaan...

Singapore Zoo:hon! Menin bussilla, mikä oli myös todella helppoa. Siellä tavattuja otuksia...

Ja tietysti kävin viimeisenä katsomassa pupuja! :))

Singapore Zoo on ehdottomasti parhain eläintarha, jossa olen koskaan ollut (niin monessa tullutkin käytyä, ha). Kiitos niille, jotka suosittelivat käymistä! Tuolla eläimet ovat tavallaan vapaana. Apinat saavat hypellä ympäri eläintarhaa, leijonien ja muiden villieläinten 'kodin' rajaa vain kapea vesieste ja matala puinen aita. uskomatonta miten lähelle pääset näitä eläimiä! En ehkä siltikään ole eläintarhojen puolesta puhuja, mutta jos niitä on oltava, ne voisivat kaikki olla tällaisia.

Viimeisenä kolmantena päivänäni hoidin 6 kuukauden shoppailut pois alta yhdessä kahden meksikolaisen miehen kanssa. Oli kyllä hauska päivä ja pojat olivat innoissaan, kun pääsivät todistamaan himoshoppaajan visan vinguttamista. Toinen heistä totesikin, että ei ole koskaan ollut shoppailemassa tytön kanssa, joka ostaa niin määrätietoisesti ja aikaa tuhlaamatta kahdet kengät heti ensimmäisestä liikkeestä! Noh, minähän sanoin, että tänään shoppaillaan! :D Yritin moneen kertaan sanoa heille, että voin shoppailla yksin ja voidaan nähdä sitten vaikka lounaan merkeissä myöhemmin, niin ei. He halusivat ilmeisesti todistaa pakonomaista tarvettani shoppailla. Pakko myöntää, että pojat taisivat olla parempaa shoppailu seuraa kuin useammat tytöt! He vakuuttelivat upeasti miksi tarvitsen niin monet kengät tai juuri sen mekon, jota sovitin...hah. Oli kyllä hauskaa, harmi, että tapasin heidät viimeisenä päivänäni. :(

Orchard road, jonka varrella ostoskeskuksia ja luksusliikkeitä.

Jep, sitähän minäkin...

<3 Kate

Ihanat Bali -päivät

Viimeisen kuukauden aikana otin iisisti. En stressannut paikan vaihtamisesta tai uusien asioiden näkemisestä. Näin ja koin uutta joka päivä vaikka minun ei tarvinnut olla liikkeessä ja vaihtamassa paikkaa rinkkani kanssa. Nautin kotoisasta olostani ja siitä, että sain järjestää tavarani ympäri asuntoa. Viiden kuukauden reissaamisen jälkeen kaipaa sellaista pysyvyyttä ja todellakin nauttii siitä, että ne shampoo pullot on siistissä järjestyksessä kylppärissä eikä sekamelskassa rinkassa. Ja se, että vaatteet on viikattuina jossain muualla kuin muovipussissa! Nautin siitä olosta, vähän kuin olisi ollut omassa kodissa...mutta Balilla. :)

Tuolla ylhäällä mä asuin. Taloa en nyt just erota tästä kuvasta...

Menin ja tulin miten ja minne milloinkin. Olihan mulla skodu alla, jesh! Olin ajohirmu, ajelin ympäri saarta! No en nyt ihan ympäri, mutta melkein! Kävin rannoilla, otin aurinkoa, surffasin, uin, kävin shoppailemassa, varjostin J:n työntekoa...Joo se olikin muuten kivaa! Koska hän on Balilla töiden takia, on niitä myös tehtävä 6 päivää viikossa. Muutaman kerran lähdin itsekin mukaan töihin. Kävimme mm. Denpasarissa ostamassa kankaita, Sanurissa ja Seminyakissa tehtailla, joissa J:n suunnittelemat vaatteet, asusteet yms. tehdään. Sanurin tehtaalla oli suloinen pikku tyttö, joka 'riehui' kankaiden keskellä ja selvästi nautti sotkemisesta. :D

.Tämä on se ilme, kun yritetään esittää kilttiä vaikka omatuntoa kolkuttaa! :D

Kaipaan takaisin. Siihen huolettomaan elämään, jolloin ei ollut velvollisuuksia eikä väliä mitä teet tai minne menet. Vai teetkö yhtään mitään. Vaikka eihän mulla vielä täällä Suomessa ole niin suuria velvollisuuksia, kun juuri saavuin kotiin. MUTTA silti tuntuu kuin pitäisi olla, kauhea stressi siitä, että en pärjää Suomen elintasossa samalla rahamäärällä kuin Aasiassa, eli olisi päästävä nopeasti töihin. MUTTA en ole valmis. Ulkona asioidessa en kestä kuunnella suomen kieltä enkä katsoa suomalaisia ihmisiä. Tuntuu niin vastenmieliseltä! Enkä tunne oloani kotoisaksi, en edes omassa kodissani. Se tuntuu vieraalle. Olen kamala. Koittakaa kestää...

Takaisin Baliin, edes hetkeksi ihanien kuvien ja muistojen pariin! :)

Lainasin Balanganin rannalla erään resortin uima-allasta ja nettiä, ah.

Yhtenä iltana menin ulos 8 kanadalaisen (huhuh miten eksyinkään tähän porukkaan, ha) kanssa ja teemana oli juhlia paikallisen viinan Arac:n kanssa, kun pojat olivat vihdoin löytäneet paikan, josta voi ostaa täysin puhdasta viinaa. Yleensähän tuo aracin väri on kuin bensiiniä, mutta tätä olisi voinut luulla vedeksi!

Lainattiin poikien hotellin aamupalan mehukannua, ha, arac mehua, mums.

Samana iltana sitten maistoin sieniä ensimmäistä kertaa elämässäni! (Äiti ja iskä, sienet on sitten ihan laillisia tuolla;)

Poikien mielestä ne eivät toimineet, joten mentiin Mushroom Manin puheille. Itse en voi sanoa samaa kuin pojat :D

Mun viimeisen kuukauden aikana käytiin aika useasti illallisella hieman paremmissa paikoissa. Rahaa, kun ei mennyt asumiseen oli helppo nauttia muistakin makuelämyksistä kuin vain riisistä, ha. Yhtenä tiistaina mentiin Cangguun Deus nimiseen 'ravintolaan', jossa on aina tiistaisin Taco tuesday ja sen yhteydessä voi ottaa itselleen ilmaisen tatuoinnin, jonka on kuitenkin oltava aika pienen kokoinen, koska siihen käytetään aikaa 20 min. Pojat eivät ehtineet saada tatuointeja, koska halukkaita oli sinä iltana muitakin...Mullekin kovasti yritettiin tatskaa siinä suunnitella, mutta harmikseni ei sitten löytynyt tarpeeksi aikaa.

Deus on ehkä enemmän sellainen miehien paikka. Deus tekee moottoripyöriä ja surffilautoja. Joten paikka on täynnä kaikkea kivaa miehille. Siellä oli kyllä taidenäyttely, mutta sekin kertoi Balin mopoilusta. Mutta tykkäsin.

J:n pyörän on tilaustyönä tehtyt kaveri, joka käytti Deusin osia. Aikamoinen.

Viimeisenä iltanani Balilla (sniff) mentiin porukan kanssa syömään Ryoshi Japanese restaurant nimiseen paikkaan Seminyakissa. Sain parasta sushia, jota olen syönyt koskaan! Meillä oli pöytä täynnä vaikka mitä erikoisia sushi herkkuja, joita ei varmasti ikinä saa Suomen sushi -ravintoloista.

Lisää kuvateksti

Vielä muutama ihana kuva mun huudeilta...

...ja mun lempi hedelmästä mangustinista! :P

Greenball

Greenball ja aamu-usva, kaunista.

Pikku apinat olivat vallanneet tien, hih.

Balangan

Lehmät on tuolla niin söpöjä.

uih. Hänkin oli aika söpö!

Balangan

Voi Bali, ikävöin sinua.


<3 Kate

Shopping shopping darling!

Viimeisillä viikoilla shoppailin pahasti...lähes joka päivä. Ha. Olinkin jo kuolla, kun en n. 6 kk "saanut" shoppailla ollenkaan...perus himoshoppaaja. Kävin läpi outletteja, ostoskeskuksia (mm. Matahari Mall / Gallerien, Discovery Mall, Carrefour) oikeita vaatekauppoja ja niitä rättikauppoja. Seminyakissa on niitä kivempia kunnon vaateliikkeitä ja Kutan alueella sitten keskitytään siihen halpaan trikookankaaseen, jota saa joka kojusta missä muodossa tahansa. Ostoskeskukset ovat hieman keskittymien ulkopuolella, yleensä Sunset roadin varrella.

Lost in Paradise. Yepp.

Perus bali liukuvärjäys iski myös minuun..ha.

Yhtenä päivänä menin ihanien kanadalaisrouvien kanssa shoppailemaan päiväksi Kutan alueelle Discovery Mall:lle. Kävimme lounaalla (valkoviinin kera, nam!) aika hintavassa paikassa ja rouvat halusivat tarjota sen minulle. En olisi uskonut, että minulla olisi ollut niin hauska päivä heidän seurassaan. Nauroin lähes katkeamatta heidän tarinoilleen ja he minun...Välillä tuntui kuin olisin ollut äidin kanssa shoppailemassa, kun höpötimme kaikki toisillemme kuin äidit ja tytär. Harmi, kun ei ole kuvaa leideistä!

Tapasin siis nämä upeat rouvat J:n avulla. He olivat tavanneet lennolla Kanadasta Balille ja kävimme näiden rouvien kanssa useampanakin iltana ulkona syömässä. Aina he halusivat maksaa, rahaa ei näemmä puuttunut, sen huomasimme. Sopi meille! ;) Kävimme ihanissa paikoissa, kuten Jimbaranin rannalla syömässä kalaa, hummeria, ostereita ja muita mereneläviä ja yhdessä mahtavassa Italiailessa, Jimbaranin kaupugissa sekin. Ungasan kuuluu tavallaan Jimbaraniin, joten se oli tosi lähellä meitä.

Jimbaran. Tämä oli se ilta, kun oli "tsunamivaara", mutta emme huomanneet eikä kukaan tuntunut tietävän mistään mitään. Vasta, kun tultiin kotiin katsoin kännykkää, jossa oli viestejä mahdollisesta tsunamista...

Myös Singaporessa ollessani shoppailin aika antaumuksella lievittääkseni Bali -ikävää, mutta kumma juttu ei toiminut. Ikävöin edelleen takaisin. Singaporessa on kymmeniä ostoskeskuksia maan päällä ja alla. Singaporelaiset ovat tavallaan rakentaneet toisen kaupungin maan alle metroasemien lähelle, mutta niistä lisää myöhemmin...

Kate