Nusa Lembongan II

Nyepin jälkeen muutin Ketut's Bungalowsiin ja sain asua ihanassa hut:ssa! Lovelovelove. En olisi millään halunnut jättää huttiani, mutta...Ketutillakin oli aika hyvännäköinen uima-allas rannalla, jota en kyllä kertaakaan käyttänyt. Sen sijaan kävin kahdesti Beach Club:lla, joka sijaitsi Sandy Bay:ssä. Beach Clubilla saa hengailla koko päivän ja loikoilla auringossa uima-altaan reunalla, jos tilaa jotakin. Ihan parasta ruokaa! Hieman kalliimpaa kuin rannalla, mutta ehdottomasti siitä näkymästä, uima-altaasta ja ruuasta voi maksaa hieman enemmän!

Jungutbatu beach, jossa me kaikki asuimme. 

Minun ihanan hut feng shui ulkopesuhuoneella! :))

Ketutin uima-allas ja meri.

Beach Club @ Sandy bay

Sandy bay ja aallot joihin ei mennä uimaan! 

Yep!

Muuten sitten elämä oli aika iisiä. Hengailtiin, syötiin ja höpöttiin typeriä juttuja :) Aika usein nämä aktiveetit tapahtuiva Linda's place nimisen paikan edustalla, jossa tytöt ja muut asuivat.

Kate

Nusa Lembongan 22.-29.3

Viikko PARATIISISSA! Koko reissun kaunein paikka tähän mennessä. Ah, melkein itkin, kun jouduin lähtemään saarelta pois passin ja viisumin hakemisen takia...

Lembonganin Jungutbatu ranta, jossa asuimme ja taustalla näkyy Bali.

Dream beach. Aika unelma päivä oli ainakin...

Ennen Lembonganille menoa vietin kaksi päivää Sanurissa Katin kanssa. Piti olla vain yksi päivä, mutta myöhästyin veneestä! :D Mutta kuten sanottu, sainpahan lisäaikaa kaimani kanssa ennen kuin hän karkasi Australiaan kullan kainaloon ja etsimään töitä. :D

Heti ensimmäisenä päivänä tapasin ihania ihmisiä ja se tietysti teki saarella olosta aivan mahtavaa! Ja mikä parasta, kolme näistä ihanista tyypeistä oli Suomesta, TURUSTA! Miten voi olla...voin vaan kertoa, että mikään ei vain iske yhtä hyvin kuin suomalainen huumori (höystettynä Aussi huumorilla). En muista, koska olisin viimeksi nauranut niin paljon, että vatsalihakset on seuraavana aamuna kipeät! :D

Käytiin porukan kanssa yhtenä päivänä saarikierroksella skoottereilla ja MINÄ vuokrasin ihan oman! Ajoin ensimmäistä kertaa elämässäni skodulla ja oli kyllä niin kivaa! Olin harjoitellut vähän edellisenä iltana yhden aussi pojan skootterilla, mutta muuten ensimmäinen ajokokemus. Kaikki meni ihan hyvin mitä nyt meinasin ajaa päin seinää kunnes sain ahaa -elämyksen, että 'JARRU, tässähän on jarru!' ja onnistuin myös kaatamaan skootterin ollessani paikallani. Peukku sille. Hieman nauratti...eikä vain minua.

LOL. Siis kaadoin sen ollessani paikallani ! Seisoin vain siinä ja hups! :D

Sain sitten hieman nostoapua, kun ei omat voimat riittäneet...

Ja valmiina uuteen yritykseen! Jei!

Ajettiin Lembonganin saari ympäri ja käytiin Dream beach:llä. Sitten Yellow bridgen yli Nusa Ceningan nimiselle saarelle, jossa pysähdyttiin Sea breeze nimiseen warungiin syömään lounas. Ei olisi voinut enää maisema kauniimmaksi muuttua! Jatkettiin sitten matkaa Secret point:lle ja Blue Lagoon:lle. Upeita paikkoja! Secret point on ammattilaissurffareille tarkoitettu surffipaikka, mutta siellä voi myös hengailla muutenkin. Voit hyppiä mereen lankulta, kuunnella hyvää musiikkia ja nauttia oluen tai limsan. Ja tietysti nauttia auringosta, upeista maisemista ja surffailijoista. Upein paikka, jossa olen ikinä ollut! Mahtavaa... :)

Yellow bridge, jota ylittäessä et halua vastakkain kenenkään toisen kanssa!

Maisemaa Sea Breeze:stä...

Secret point 

Minä ja Annika oltiin hurjia ja hypättiin valtaviin aaltoihin! Korkeutta oli ehkä 4-5 m.

Reese molskahti sitten ihan viereen...

Blue Lagoon! En ole kyllä missään muualla vielä tämän väristä vettä nähnyt!

Saarta kiertäessä näkee kyllä niin paljon. Yksi asia, jota on joka puolella on merilevän kuivattaminen. Se on yksi elinkeino saarella, mutta en tarkkaan tiedä mitä kaikkea he siitä tekevät, ruuassa sitä ainakin on. 

Taustalla näkyy Bali ja Agung vuori. 

Lisää Lembonganista tulossa...

Kate

Ogo Ogojen ilta ja NYEPI in Nusa Lembongan 22.-23.3

Itse vietin balilaisen uuden vuoden Nusa Lembonganin saarella, joka kuuluu siis Balille. Saarelle pääsee Balin itärannikolta Sanurista ja itse saari sijaitsee kaakossa Balilta katsottuna. Vietin Sanurissa kaksi yötä ennen kuin lähdin Lembonganille. Tarkoitukseni oli viettää vain yksi yö, koska Sanurissa ei ole juurikaan mitään erikoista, vain 4 km pituinen ranta ja eläkeläisiä… :D Mutta missasin veneen, jolla mun oli tarkoitus mennä saarelle…ensimmäinen missaus koko reissun aikana! Eikä se oikeasti ollut oma vikani! Toimiston mummu luuli, että olen menossa Kutalle vaikka sanoin hänelle minne olen menossa (kielimuuri, taas) ja tuli jossain vaiheessa kyselemään, että meninhän Kutalle. Kun sitten vastasin, että ’en, menen Lembonganille’, alkoi toimiston mummu nauraa ja hohotti, että se vene meni jo! Ha-ha-hauskaa. Olin varmasti aika huvittavan näköinen, kun yritin epätoivoisena juosta rinkkani kanssa polttavassa kuumuudessa rannalle katsomaan, jos vielä ehtisin veneeseen. En ehtinyt. No ei se oikeastaan haitannut, sain kivan polkupyöräilypäivän Sanurissa Katin kanssa vielä ennen kuin kaima karkasi Australiaan! :)

Paikalliset valmistautuivat Nyepiin viettämällä Melasti nimistä juhlaa.

Lemboganille mennessä tapasin saksalaisen tytön, jonka kanssa jaoin Nyepi kokemuksen. En osannut odottaa paikallisilta sellaisia tunnekuohuja mitä näimme…Pikku pojat, nuoret ja miehet, jotka kantoivat noin kolmen tunnin ajan Ogo Ogoja Nyepi:tä edeltävänä iltana olivat kaikki kuin jonkin huumeen vaikutuksen alaisena. He huusivat, lauloivat ja hyppivät painavat Ogo Ogo –hahmot harteillaan ja loppuajasta olivat erittäin väsyneen näköisiä. Tyttöjen tehtävä oli kantaa tulia, laulaa ja huutaa…aikamoista menoa, mutta todella mielenkiintoista. Ogo Ogoja eli pahoja demoneita tehdään noin kolme kuukautta ja niitä kannetaan ympäri kylää kolme tuntia. Tämän jälkeen ne poltetaan, jotta saadaan pahat henget pois kylästä.

Ogo Ogot

Ennen Ogo Ogojen kantamista paikalliset kokoontuivat temppelille valkoisiin pukeutuneena.

Seuraavana päivänä oli sitten se itse Nyepi, jonka aikana ei saa liikkua kotoa ulos (turistit hoteilleista) eikä mikään ole auki. Miehet saavat kyllä liikkua päivän aikana kaduilla, mutta rajoitetusti. Itse vietin päivän rentoutuen uima-altaalla... ;) Oli aika kiva kokemus, kun ei tarvinnut oikeasti tehdä yhtään mitään. Sai luvan kanssa laiskotella, ha. Illalla, kun ei ollut sähköjä saimme kynttilöitä huoneisiin ja luin kirjaa taskulampun valossa. Aika mökkitunnelma.

Ensimmäisten öiden majapaikka, aika jees sanoisin.

Kate

NYEPI in Bali 23.3

Nyepi on Balilainen uusi vuosi, jota kutsutaan hiljaisuuden päiväksi. Balin hindut pitävät päivää rentoutumisen päivänä ja se tarkoittaa sitä, että kaikki toiminta saarella pysähtyy tämän päivän aikana. Esimerkiksi kaupat, ravintolat ja toimistot ovat kiinni tämän päivän aikana. Jopa lentokenttä on suljettu! Kukaan ei saa liikkua ulkona, edes turistit eivät saa poiketa tästä säännöstä. Vain sairaalat ovat auki hätätapauksia varten ja ambulanssit saavat liikkua liikenteessä. Ainoastaan poliisi valvoo, että kukaan ei riko näitä sääntöjä. He ovat pukeutuneet perinteiseen musta- valkoiseen saronkiin ja varmistavat, että kukaan ei liiku ulkona tai yksikään valo ei loista ulos kaduille yön aikana.

Nyepi päivä on ns. varattu itselle – tulisi vaalia ihmisyyttä, rakkautta, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä ja muita hyviä asioita. Päivän odotetaan olevan puhdas ja aloittavan uuden paremman vuoden. Balin hindut paastoavat tämän 24 tunnin aikana eivätkä he käytä valoja, viihdykkeitä tai matkusta mihinkään. Kaikki tämä hiljaisuus johtuu siitä, että he uskovat pahojen demonien ylittävän saaren päivän aikana. Kun kaikki pysyvät kodeissaan ja koko saari on hiljainen ja pimeä, demonit luulevat, että saarella ei ole ketään ja suunnistavat johonkin muualle. Kun demoneita ei näy, se tarkoittaa hyvää onnea ja rauhaa Balilaiselle uudelle vuodelle.

Tässä taas yksi kummallisuus. En voi uskoa, että Bali on ainut paikka maailmassa, joka saa sulkea lentokenttänsä yhden päivän ajaksi. Demonien hyökkäys…sssh!

Kate

Gili Trawangan 12.-20.3

Kyllä. Vietin viikon Gilillä! Aika vain kului eikä saarelta oikeastaan päässyt aiemmin pois myrskyn (taifuunin) takia.

Gili Trawangan on pieni saari Balin itäpuolella ja se on osa Lombokin saarta. Kuuluisia Gilin saaria on kolme, isoimpana Trawangan, pienempi Meno ja pienin nimeltään Air. Saarten välillä pystyy liikkumaan veneillä eivätkä etäisyydet ole suuret. Saaret ovat vieri vieressä ja Lombok näkyy jokaiselta saarelta.

Pieni saari Trawanganin edessä on Meno ja taustalla näkyy Lombok.

Tällaisilla veneillä kuljetaan saarten väliä, slow boat. Tämä on aika söpö.

Tarkoitukseni oli käydä pienemmilläkin saarilla päiväretkellä, mutta lähes koko viikon alueella oli myrsky. Veneet eivätkä lautat kulkeneet, koska se olisi ollut vaarallista merenkäynnin, rankan sateen ja tuulen takia. Tarkoitukseni ei ollut siis viipyä Trawanganin saarella niin kauaa, mutta toisin kävi, koska olin jumissa siellä. Myrsky oli niin uskomaton, että kujat ja rannat näyttivät siltä kuin tsunami olisi iskenyt saarelle. Kaduilla olisi voinut vaikka uida…Päivisin ei ollut sähköä eikä vettä. Et voinut tehdä mitään muuta kuin lukea kirjaa ja syödä! :D Ei sekään mikään paha vaihtoehto ollut. On ihanaa, kun tietää, että ei tarvitse tehdä mitään. Ei stressiä tai huolta mistään. Ei aikatauluja tai deadlineja.

Taifuunin tekoja...urh.

Hmm..pyöräretki saaren ympäri oli aika mielenkiintoinen. Taidettiin kävellä enemmän kuin pyöräillä...

Välillä oli ihan kunnon polku edessä, nättiä.

Sinä aikana, kun olin saarella ehti olemaan kolme ihanaa aurinkoista päivää. Käytin ne auringosta nauttien ja snorklaillen. Gilit ovat kuuluisia siitä, että voit lähteä snorklaamaan rannasta ja nähdä upeita värikkäitä kaloja sekä KILPIKONNIA! Yksi 'pikku' kilppari ui vierelläni jonkin aikaa kunnes hävisi omille teilleen.

Saarella on kilpparikasvattamo. Kilput päästetään takaisin mereen, kun ne on tarpeeksi isoja selviytyäkseen.

Trawangan tunnetaan kolmesta saaresta bilesaarena. Sitä se oli ja voin kuvitella millainen bilesaari se onkaan high seasonin aikana! Bilepäivinä maanantai on ehdottomasti paras! Muita päiviä ovat keskiviikko, perjantai ja lauantai. Välipäiviä pitää kuulema olla… :D Saarella on aivan uskomattoman hyviä ravintolaita, jotka tarjoavat paikallisen ruuan lisäksi länsimaalaista ja meksikolaista ruokaa. Salaatteja, juustoja, patonkeja, wrappeja…mums. Olin ekstaasissa juustojen kanssa! Viiden kuukauden jälkeen olen alkanut kaipaamaan niitä omia herkkuja vaikka curryt ovatkin ihania! :)

Asuttiin Bale Sasak nimisessä paikassa ja meillä oli söpö bungalow, tai oikeastaan näitä kutsutaan nimellä hut. Paikka oli aika keskeinen, mutta kuitenkin rauhallinen. Ja pojat, jotka olivat töissä siellä olivat niin suloisia! :D Ja aamupalana pannukakut, mums...taas. Saarella on se hauska juttu tossa majoituksessa, että joka paikkaan kuuluu moskeija. Halam halam ja alecumsalam, joka aamuyö, aamu, iltapäivä, päivä ja ilta. Siellä kyllä joikasi useasti sellainen pikku poika ja kerran se lauloi väärin ja alkoi kikattamaan mikrofoniin! :D

Meidän hut.

Huttejen alla on aina tollainen hengailupaikka, toimii olohuoneena ja vaikka keittiönä. Tosi jees.

Trawangan ei oikeastaan säväyttänyt ihan kympillä...saattoi johtua sateesta ja myrskystä, mutta saarella ei ole mitään tekemistä ellei sukella, snorklaa tai laiskottele rannalla. Ja, koska Gilin jälkeen menin Lembonganille, joka säväytti kympisti, ei miljoonasti, tuntuu Gili nyt ihan tavalliselta saarelta..hah.

Kate