sunnuntai 10. marraskuuta 2013

perjantai 11. lokakuuta 2013

Hoi Bromo !

Ostettiin bussiliput Denpasar :sta Probolingo nimiseen kaupunkiin Jaavalle torstaina koulun jälkeen ja lähtö oli samana iltana. Matkustettiin yöbussilla noin 10 h ja Probolingon bussiaseman vierestä otettiin minibussi Bromon juurella sijaitsevaan kylään. Bussimatkat oli aika mielenkiintoisia molempiin suuntiin, varsinkin menomatka. Bussi oli täynnä paikallisia, jaavalaisia, miehiä ja sitten me viisi. Neljä blondia ja yksi punapää.. :D Ei ollut mitenkään kuumottavaa muuta kuin lauttamatkan aikana, kun mua ja Sussua lähti seuraamaan bussille kaksi miestä ja ne tuli bussiin sisällle röökaamaan ja tuijotti vaan meitä. Sitten vähän ennen Probolingon bussiasemaa meidät koitettiin saada ulos bussista ja jotkut typerät olevinaan ovelat huijarit halus huijata meitä ostamaan tuplahintaiset liput Bromolle. Me oltiin luettu aiemmin tästä Lonely Planetista ja tiedettiin, että meidän kuuluu päästä bussilla asemalle asti, mutta oli se aikamoista vääntöä, että sinne päästiin. Huh ei musta olis yksin ollut tappelemaan bussikuskin, jonkun ihme travel agentin ja muiden paikallisten kanssa. Girl power rulez! :D Näytettiin niille miten naisetkin voi määrätä, päättää ja tehdä ihan mitä vaan huvittaa, NIIN. Takas tullessa oli sitten taas sama juttu Balilla, en olis ikinä uskonut, että täälläkin samoja juttuja koitetaan. Bussi pysähtyi Mengwin asemalle ja koittivat kovasti väittää, että se oli Denpasarin bussiasema, et kaikki jää tässä pois. Kumma juttu vaan, että asemalla luki Tervetuloa Mengwiin ja aika moni paikallinen edelleen istui tai nukkui omalla paikallaan. Hassuinta oli, että me puhuttiin näille tyypeille indonesiaa ja silti ne koitti saada meitä ulos bussista moneen kertaan. Aina uudestaan ja uudestaan. Jopa yksi nainen, jolta kysyttiin, että minne se on sitten menossa, vastasi, että kaikkien täytyy jäädä tällä asemalla ja nousi itse ulos. Mutta tulikin takaisin juuri sopivasti, kun bussi oli lähdössä kohti Denpasaria. Ajateltiin, että se nainen ei varmaan uskaltanut kertoa meille totuutta, koska ehkä pelkäsi huijari miehiä tai jotain...Mun kohdalle ei oo koskaan ennen käynyt mitään tällaisia bussista ulos heittämis -yrityksiä missään muualla Aasiassa kuin täällä, kurjaa. Kun bussi sitten lopulta lähti Denpasariin ja oltiin oikealla asemalla niin sama kaveri, joka koitti huijata meitä aiemmin ilmestyi taas jostain ja tuli ilmoittamaan ihan pokkana,  ehkä vähän apeana, että nyt ollaan Denpasarissa. Kiitos ja hyvästi. Mahtoi tyyppiä harmittaa. Onneksi meitä oli asemalla vastassa meidän luottokuski Pudi niin ei tarvinnut enää kyydeistä tapella siellä. En mä kyllä yksin lähtisi näille bussimatkoille...ihan ihme touhua.

Yövyttiin Cemoro Lawang kylässä yksi yö, jonka aikana kiivettiin Penanjakan nimiselle vuorelle (2770 m), eli view pointille katsomaan auringon nousua. Lähdettiin kiipeämään 3.00 yöllä ja ohitettettiin varsinainen turistien täyttämä view point ehkä 4.00 aikaan. Jatkettiin vielä matkaa ylemmäs pikkuista polkua pitkin, onneksi, ja löydettiin aivan oma salainen paikka vuoren kielekkeeltä. Sieltä näki kaiken! Ja niin paljon upeampana kuin alempaa olisi nähnyt! En oo koskaan nähnyt mitään niin kaunista kuin mitä viime viikonlopun aikana näin...<3 




View pointin jälkeen käytiin syömässä aamupala ja aamulla käveltiin tuhkaisen aavikon läpi Bromon (2329 m) juurelle ja kiivettiin sieltä kraaterille. Just kun me oltiin päästy Bromon alle portaille, josta voi nousta kraaterille alkoi järkyttävä hiekkamyrsky ! Oltiin peitetty koko kasvot huiveilla eikä sekään auttanaut vaan sitä hiekkaa vaan lensi joka paikkaan. Suuhun, korvaan, silmiin, nenään....olin niin onnellinen, kun päästiin pois aavikolta. Ah.  




Kraaterin mies ;)


Ensimmäisenä päivänä käveltiin jotain vuoren rinteitä pitkin ja vaan nautittiin upeista maisemista...




Nyt mä lähden kentälle! Kohti Honkkaria (taas, hahaa), Taipeita ja Perthiä ! Life's sweet! Terkkui !

Kati <3

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Moi iskä !

Tien, että käyt täällä kurkkimassa lähes joka päivä ja mä en oo jaksanut kirjoittaa mitään, kun oon ollut vaan kipeänä ja vähän mieli maassa. Mutta halusin vaan kertoa, että oot super ihana ja toivottavasti sait mun tekstarin tänä viikonloppuna! :)

Kato mitä mä tein viikonloppuna Jaavalla, kiivettiin tyttöjen kanssa Bromon kraaterille ja toiselle vuorelle katsomaan aurongonnousua !

Tä kuva on sulle isi, ja äitikin, ja Helikin :))
Kaunein aamu, ihana elämä.

Ollaan onnellisia. 

Hei elämä, moi maailma !



Oli vähän kylmä, onneks seura lämmitti :D
Lisää matkasta Bromolle seuraavaksi...toivottavasti pian ;)

Kati <3

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Rumah saya tinggal di Bali

"Minun kotini sijaitsee Balilla."


Kolam renang kami. Meidän pooli.



Kamar saya. Mun huone.

Pemandangan dari balkon saya. Maisema mun partsilta.


Kebun kami. Meidän puutarha.
Annina, Nolan ja Saara :)
Teman saya. Minun kaverit, kämppikset Noora, Saimi, Annina, Julian ja Saara <3

Kate <3

tiistai 10. syyskuuta 2013

Saya sakit, saya punya demam !

"Olen kipeä, minulla on kuumetta !"

Viime yö meni mukavasti 39 asteen kuumeessa, joka nousi ihan yhtäkkiä, huh. Heräilin yön aikana puolen tunnin välein joko vilun väristyksiin, lihaskramppeihin tai järkyttävään hikoiluun! Mun sänky oli lähinnä uima-allas ja siivojatädit vaihtoikin lakanat justiinsa ja kuivattaa mun peittoa parvekkeella :D Toinen siivoojamummu oli ihana, kun se ihmetteli miksi en ole koulussa vaan makaan kotona, niin kerroin indonesiaksi, että olen kipeä, mulla on kuumetta ja päähän sattuu. Sit se koitti mun otsaa ja kroppaa äidillisesti ja totesi joo niinpä.. :)

Niin kurjaa ja typerää olla taas kipeänä. Ihan turhia poissaoloja koulusta, ärsyttää !! Ensimmäisellä viikolla mulle tuli flunssa ja 37 asteen kuume ja yks naisten vaiva, joka vaatii aikamoisia määriä karpalomehua.. :D Sillon jaksoin mennä kouluun, mutta nyt en vois kuvitellakaan ajavani kouluun tai edes meneväni ulos auringon paahteeseen.

Opiskelen tässä nyt kaikkia hyödyllisiä sanoja ja lauseita:

Saya suka belajar bahasa indonesia. Tykkään opiskella indonesian kieltä.

Semut banyak ! Paljon muurahaisia !

Ada kacoa kemarin ! Täällä oli torakka eilen !

Kelapan saya sakit. Mun pää on kipeä.

Saya lihat-lihat saja... Mä vaan katselen...

Berapa harga terusan ini ? Mitä tämä mekko maksaa ? Dan itu ? Ja entä tuo ?

Teralu mahal ! Liian kallis !

Ja voi ei tämä pentu on niin pipi kanssa! Mä juotin sitä yks ilta, kun se raasu vaan makas keskellä tietä niin heikkona. Kaadoin mun käteen vettä ja se joi niin iloisena. Seuraavana päivänä se olis niin kovasti tahtonut leikkiä ja nuoli mun jalkaa..ajattelin viedä sille ruokaa ja vettä. Vien sen myös yhteen "koirakotiin" Sanuriin missä pelastetaan kaltoin kohdeltuja ja sairaita koiria. Tahtoisin adoptoida ton, mutta Annina pelkää koiria ihan sairaasti.. :((

Anjing kecil di pantai Balangan. Pieni koira Balangan beachillä. 

Perus skootterin istuin jäi käteen. Rusak, rikki. Omistaja lupas onneks korjaa, näkisittepä väliaikaisen systeemin.. ;)

Kati <3

perjantai 6. syyskuuta 2013

Osoitteen muutos !

Blogin vanha osoite muuttui kati-kaakkois-aasiassa.blogspot.com 

--> katislostinparadise.blogspot.com

Entinen osoite oli vähän rajoittava, joten tämä uusi sopii sitten paremmin ! :)

perjantai 16. elokuuta 2013

Valo kaukainen, biljoona miljoona vuotta oon onnellinen

Vähiin käy ennen kuin loppuu eikö ? Alle viikko Suomessa ennen kuin koneen nokka osoittaa kohti Aasian tuulia! Ensi syksy kuluu mm. indonesian kieltä ja kulttuuria opiskellessa Udayana University:ssa Balilla. Tavoitteenani oppia kieli niin hyvin, että kykenen opettamaan paikallisessa koulussa! Jännittävää ja niin ihanaa :)

Ennen opiskelujen aloittamista käyn tsekkaamassa Hong Kongin ja Pekingin vilskeen, Kiinan muurin, ruokatarjonnan, ostosmahdollisuudet ja toivottavasti paljon muuta. Life's good right !

Koko kesä on ollut niin mahtava, paras kesä tähän mennessä. Olen löytänyt Suomesta sen mitä tarvitsin, kauneuden ja ainutlaatuisuuden. Aiemmin etsin kaikkea kaunista muualta ja tänä kesänä huomasin, että hitsit   Suomi on upea maa! <3  Tällä asenteella on ihana lähteä toiselle puolelle palloa ja kotiin paluukaan ei ehkä tunnu niin vastenmieliseltä kuin se on joskus tuntunut. Oon monta viikkoa jo ajatellut, että voiko ihminen olla näin onnellinen? Olenko jo liian ällöttävä, kun tuntuu, että voisin poksahtaa onnesta! Tämä hetki ja tuleva tekee mut onnelliseksi, niin sen kuuluukin olla. Kaikella on todellakin tapana järjestyä ja oon alkanut uskoa kohtaloon niin vahvasti, se kyllä hoitaa homman kotiin! :'))

  Sweet home  <3  

Naantali <3















On se niin kaunis. Elämä on.

Kati