Balangan beach 29.3 - - -

Kun torstai aamuna lähdin Lembonganilta Sanuriin hakemaan uutta viisumia ja passia, olin sopinut aamupalatreffit Katin ja banaanipannukakkujen kanssa. Hän meinaan karkasi Australiaan torstai iltana ja vietin siis päivän Sanurissa Katin kanssa. Myöhemmin lähdin shuttle bussilla Kutan ympäristöön, jossa olin sopinut tapaavani Eddyn. Tutustuttiin Eddyyn Gilillä. Hän omistaa siellä Ecco Cafe nimisen kahvilan ja hommailee kaikkia muita bisneksiä ympäri Balia ja ties missä. Hän suunnittelee myös vaatteita, huonekaluja ja muita sisustuselementtejä. Eddy ei ole ihan tavallinen paikallinen, sillä hän on opiskellut ja työskennellyt Kanadassa ja Amerikassa sekä matkustellut ympäriinsä. Hän on aikamoinen persoona! Ikinä ei ole tylsää, jos Eddy on kuvioissa.

Mentiin Legian beachille katsomaan auringonlaskua bintangien kera ja törmättiin Eddyn kanadalaiseen tuttuun J:hin, joka työskentelee 3 kk Balilla ja 3 kk kotona jne. Auringonlaskun ja muutaman bintangin jälkeen lähdettiin illalliselle, joka muuttui aika nopeasti kosteammaksi kuin olin odottanut! :D Hauska ilta kaiken kaikkiaan! Illan aikana tapasin myös Surftime magazinen amerikkalaisen päätoimittajan, joka oli käynyt Suomessa surffaamassa ja kirjoittanut siitä lehteensä. Hän oli myös kokeillut saunaa suomalaisen perheen luona ja oli hieman järkyttynyt siitä miten kaikki ovat alasti. Oli erikoinen kokemus istua 80 –vuotiaan mummun vieressä saunan lauteilla! :D

Sunnuntaina suomalaiset neidot, joihin tutustuin Lembonganilla, tulivat Gililtä Balangan beachille asumaan. Sain heidät vakuutettua, että viimeinen yö ja päivä on vietettävä täällä eikä Seminyakissa! Olivat tyytyväisiä, sillä kallioiden ympäröimä ranta on aina parempi vaihtoehto kuin turistinen Kutan naapuri Seminyak. Istuttiin tyttöjen kanssa iltaa rannalla ja käytin syömässä ihanan Wayanin Indah -nimisessä warungissa. Yö olikin sitten mielenkiintoinen mun ja Jennin huoneessa, koska ei kumpikaan oikein saatu unta aaltojen kohinan takia ja sitten…mun päällä möngersi torakka! Se ei ollut mikään pikkuinen. Luulin sitä ensin hyttyseksi ja huitelin pois, mutta kun se osui sopivasti käteen pääsi aikamoinen kiljaisu ilmoille ja hypättiin molemmat ylös sängystä uskomattomalla nopeudella.

Ranta on pysynyt ihanan rauhallisena ja autenttisena basic majoituksineen.

Mahtavaa...

Maanantaina ”hyvin” nukutun yön jälkeen laiskoteltiin hiekassa, uitiin ja kävin taas kokeilemassa surfaamista J:n kanssa. Tosiaan. Mulla oli sellainen aloittelijoiden surfilauta, joka oli väriltään erittäin räikeä oranssi. J kutsui mua koko ajan kurpitsaksi mikä ei auttanut aloittelijan motivaatiota. Lisäksi maanantaina aallot alkoivat kasvaa isommiksi Balilla ja oli mun oli tosi vaikea saada aaltoja. Parin tunnin jälkeen jäin aika monen aallon alle pyörityksiin ja aina, kun pääsin pinnalle tuli uusi aalto, joka vei mukanaan. Oranssi kurpitsa sai sitten pyörityksistä hiukan takkiin, sillä Balanganilla pohja on riuttaa eli aika pahoja naarmuja voi saada. Eikä se pelkästään riittänyt, että sain naarmuja riutasta vaan totta kai myös oranssin lautani evä leikkasi reittäni. Haava oli/on aika pahannäköinen, mutta ei onneksi ollut syvä, joten ei vaatinut tikkejä. Mutta joo Pumpkin got smashed… :D

Aikamoisia aaltoja tuli sillä viikolla, kun teloin itseni.

Samana päivänä poltin myös polvitaipeeni J:n moottoripyörän pakoputkeen. Klassinen moka Aasiassa, kun nousee pois väärältä puolelta! Mutta oli pakko, kun sillä on surfilauta mukana ja teline on tietenkin vasemmallla puolella. Seuraavana päivänä sain toisen pohkeeseen jonkun tytön skodusta. Bali tattoos for free, nice. Oon aika nolo tapaus…Mutta en kiljunut tai huutanut yhtään, mistä olen aika ylpeä! Totesin vain, että jahasss nyt on sitten palovamma jalassa… :D

So niceee...

Balangan <3

Kate

Nusa Lembongan II

Nyepin jälkeen muutin Ketut's Bungalowsiin ja sain asua ihanassa hut:ssa! Lovelovelove. En olisi millään halunnut jättää huttiani, mutta...Ketutillakin oli aika hyvännäköinen uima-allas rannalla, jota en kyllä kertaakaan käyttänyt. Sen sijaan kävin kahdesti Beach Club:lla, joka sijaitsi Sandy Bay:ssä. Beach Clubilla saa hengailla koko päivän ja loikoilla auringossa uima-altaan reunalla, jos tilaa jotakin. Ihan parasta ruokaa! Hieman kalliimpaa kuin rannalla, mutta ehdottomasti siitä näkymästä, uima-altaasta ja ruuasta voi maksaa hieman enemmän!

Jungutbatu beach, jossa me kaikki asuimme. 

Minun ihanan hut feng shui ulkopesuhuoneella! :))

Ketutin uima-allas ja meri.

Beach Club @ Sandy bay

Sandy bay ja aallot joihin ei mennä uimaan! 

Yep!

Muuten sitten elämä oli aika iisiä. Hengailtiin, syötiin ja höpöttiin typeriä juttuja :) Aika usein nämä aktiveetit tapahtuiva Linda's place nimisen paikan edustalla, jossa tytöt ja muut asuivat.

Kate

Nusa Lembongan 22.-29.3

Viikko PARATIISISSA! Koko reissun kaunein paikka tähän mennessä. Ah, melkein itkin, kun jouduin lähtemään saarelta pois passin ja viisumin hakemisen takia...

Lembonganin Jungutbatu ranta, jossa asuimme ja taustalla näkyy Bali.

Dream beach. Aika unelma päivä oli ainakin...

Ennen Lembonganille menoa vietin kaksi päivää Sanurissa Katin kanssa. Piti olla vain yksi päivä, mutta myöhästyin veneestä! :D Mutta kuten sanottu, sainpahan lisäaikaa kaimani kanssa ennen kuin hän karkasi Australiaan kullan kainaloon ja etsimään töitä. :D

Heti ensimmäisenä päivänä tapasin ihania ihmisiä ja se tietysti teki saarella olosta aivan mahtavaa! Ja mikä parasta, kolme näistä ihanista tyypeistä oli Suomesta, TURUSTA! Miten voi olla...voin vaan kertoa, että mikään ei vain iske yhtä hyvin kuin suomalainen huumori (höystettynä Aussi huumorilla). En muista, koska olisin viimeksi nauranut niin paljon, että vatsalihakset on seuraavana aamuna kipeät! :D

Käytiin porukan kanssa yhtenä päivänä saarikierroksella skoottereilla ja MINÄ vuokrasin ihan oman! Ajoin ensimmäistä kertaa elämässäni skodulla ja oli kyllä niin kivaa! Olin harjoitellut vähän edellisenä iltana yhden aussi pojan skootterilla, mutta muuten ensimmäinen ajokokemus. Kaikki meni ihan hyvin mitä nyt meinasin ajaa päin seinää kunnes sain ahaa -elämyksen, että 'JARRU, tässähän on jarru!' ja onnistuin myös kaatamaan skootterin ollessani paikallani. Peukku sille. Hieman nauratti...eikä vain minua.

LOL. Siis kaadoin sen ollessani paikallani ! Seisoin vain siinä ja hups! :D

Sain sitten hieman nostoapua, kun ei omat voimat riittäneet...

Ja valmiina uuteen yritykseen! Jei!

Ajettiin Lembonganin saari ympäri ja käytiin Dream beach:llä. Sitten Yellow bridgen yli Nusa Ceningan nimiselle saarelle, jossa pysähdyttiin Sea breeze nimiseen warungiin syömään lounas. Ei olisi voinut enää maisema kauniimmaksi muuttua! Jatkettiin sitten matkaa Secret point:lle ja Blue Lagoon:lle. Upeita paikkoja! Secret point on ammattilaissurffareille tarkoitettu surffipaikka, mutta siellä voi myös hengailla muutenkin. Voit hyppiä mereen lankulta, kuunnella hyvää musiikkia ja nauttia oluen tai limsan. Ja tietysti nauttia auringosta, upeista maisemista ja surffailijoista. Upein paikka, jossa olen ikinä ollut! Mahtavaa... :)

Yellow bridge, jota ylittäessä et halua vastakkain kenenkään toisen kanssa!

Maisemaa Sea Breeze:stä...

Secret point 

Minä ja Annika oltiin hurjia ja hypättiin valtaviin aaltoihin! Korkeutta oli ehkä 4-5 m.

Reese molskahti sitten ihan viereen...

Blue Lagoon! En ole kyllä missään muualla vielä tämän väristä vettä nähnyt!

Saarta kiertäessä näkee kyllä niin paljon. Yksi asia, jota on joka puolella on merilevän kuivattaminen. Se on yksi elinkeino saarella, mutta en tarkkaan tiedä mitä kaikkea he siitä tekevät, ruuassa sitä ainakin on. 

Taustalla näkyy Bali ja Agung vuori. 

Lisää Lembonganista tulossa...

Kate

Ogo Ogojen ilta ja NYEPI in Nusa Lembongan 22.-23.3

Itse vietin balilaisen uuden vuoden Nusa Lembonganin saarella, joka kuuluu siis Balille. Saarelle pääsee Balin itärannikolta Sanurista ja itse saari sijaitsee kaakossa Balilta katsottuna. Vietin Sanurissa kaksi yötä ennen kuin lähdin Lembonganille. Tarkoitukseni oli viettää vain yksi yö, koska Sanurissa ei ole juurikaan mitään erikoista, vain 4 km pituinen ranta ja eläkeläisiä… :D Mutta missasin veneen, jolla mun oli tarkoitus mennä saarelle…ensimmäinen missaus koko reissun aikana! Eikä se oikeasti ollut oma vikani! Toimiston mummu luuli, että olen menossa Kutalle vaikka sanoin hänelle minne olen menossa (kielimuuri, taas) ja tuli jossain vaiheessa kyselemään, että meninhän Kutalle. Kun sitten vastasin, että ’en, menen Lembonganille’, alkoi toimiston mummu nauraa ja hohotti, että se vene meni jo! Ha-ha-hauskaa. Olin varmasti aika huvittavan näköinen, kun yritin epätoivoisena juosta rinkkani kanssa polttavassa kuumuudessa rannalle katsomaan, jos vielä ehtisin veneeseen. En ehtinyt. No ei se oikeastaan haitannut, sain kivan polkupyöräilypäivän Sanurissa Katin kanssa vielä ennen kuin kaima karkasi Australiaan! :)

Paikalliset valmistautuivat Nyepiin viettämällä Melasti nimistä juhlaa.

Lemboganille mennessä tapasin saksalaisen tytön, jonka kanssa jaoin Nyepi kokemuksen. En osannut odottaa paikallisilta sellaisia tunnekuohuja mitä näimme…Pikku pojat, nuoret ja miehet, jotka kantoivat noin kolmen tunnin ajan Ogo Ogoja Nyepi:tä edeltävänä iltana olivat kaikki kuin jonkin huumeen vaikutuksen alaisena. He huusivat, lauloivat ja hyppivät painavat Ogo Ogo –hahmot harteillaan ja loppuajasta olivat erittäin väsyneen näköisiä. Tyttöjen tehtävä oli kantaa tulia, laulaa ja huutaa…aikamoista menoa, mutta todella mielenkiintoista. Ogo Ogoja eli pahoja demoneita tehdään noin kolme kuukautta ja niitä kannetaan ympäri kylää kolme tuntia. Tämän jälkeen ne poltetaan, jotta saadaan pahat henget pois kylästä.

Ogo Ogot

Ennen Ogo Ogojen kantamista paikalliset kokoontuivat temppelille valkoisiin pukeutuneena.

Seuraavana päivänä oli sitten se itse Nyepi, jonka aikana ei saa liikkua kotoa ulos (turistit hoteilleista) eikä mikään ole auki. Miehet saavat kyllä liikkua päivän aikana kaduilla, mutta rajoitetusti. Itse vietin päivän rentoutuen uima-altaalla... ;) Oli aika kiva kokemus, kun ei tarvinnut oikeasti tehdä yhtään mitään. Sai luvan kanssa laiskotella, ha. Illalla, kun ei ollut sähköjä saimme kynttilöitä huoneisiin ja luin kirjaa taskulampun valossa. Aika mökkitunnelma.

Ensimmäisten öiden majapaikka, aika jees sanoisin.

Kate

NYEPI in Bali 23.3

Nyepi on Balilainen uusi vuosi, jota kutsutaan hiljaisuuden päiväksi. Balin hindut pitävät päivää rentoutumisen päivänä ja se tarkoittaa sitä, että kaikki toiminta saarella pysähtyy tämän päivän aikana. Esimerkiksi kaupat, ravintolat ja toimistot ovat kiinni tämän päivän aikana. Jopa lentokenttä on suljettu! Kukaan ei saa liikkua ulkona, edes turistit eivät saa poiketa tästä säännöstä. Vain sairaalat ovat auki hätätapauksia varten ja ambulanssit saavat liikkua liikenteessä. Ainoastaan poliisi valvoo, että kukaan ei riko näitä sääntöjä. He ovat pukeutuneet perinteiseen musta- valkoiseen saronkiin ja varmistavat, että kukaan ei liiku ulkona tai yksikään valo ei loista ulos kaduille yön aikana.

Nyepi päivä on ns. varattu itselle – tulisi vaalia ihmisyyttä, rakkautta, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä ja muita hyviä asioita. Päivän odotetaan olevan puhdas ja aloittavan uuden paremman vuoden. Balin hindut paastoavat tämän 24 tunnin aikana eivätkä he käytä valoja, viihdykkeitä tai matkusta mihinkään. Kaikki tämä hiljaisuus johtuu siitä, että he uskovat pahojen demonien ylittävän saaren päivän aikana. Kun kaikki pysyvät kodeissaan ja koko saari on hiljainen ja pimeä, demonit luulevat, että saarella ei ole ketään ja suunnistavat johonkin muualle. Kun demoneita ei näy, se tarkoittaa hyvää onnea ja rauhaa Balilaiselle uudelle vuodelle.

Tässä taas yksi kummallisuus. En voi uskoa, että Bali on ainut paikka maailmassa, joka saa sulkea lentokenttänsä yhden päivän ajaksi. Demonien hyökkäys…sssh!

Kate