Ubud 3.-9.3.

Lauantai 3. maaliskuuta oli jännittävä ja ehkä jopa historiallinen päivä mulle ja Katille…sillä meidän tiet erosivat. Kati lähti Sanuriin ja minä Ubudiin. Hui. Ja sillä tiellä ollaan. En tiedä, koska kontit ja tassut kohtaavat ja missä, mutta toivottavasti jossakin tien risteyksessä! :)

Balilainen arkkitehtuuri on HUIKEETA.

Lähdin aamulla shuttle bussilla kohti Ubudia. Matka kesti vain 1 ½ tuntia ja lähes koko matka ihanan vihreää. Luonto asutusten ja liikkeiden ympärillä näytti siltä kuin se olisi ollut suoraan satukirjasta…toki juuri se asutus hieman pilasi sitä satumaisuutta, mutta Ubudissa ja sen ulkopuolella luonto todella oli yhtä satua! Riisipellot ja viidakko peltojen takana...Yhtenä päivänä tein sellaisen pienen 10 km kävelylenkin muutamien kylien ja riisipeltojen läpi. Eräs paikallinen ohjasi minut rohkeasti vaan kävelemään peltojen keskelle ja seuraamaan vesipuroja, joita kulkee peltojen välissä. Otin ehdotuksen vastaan ja kyllä kannatti!

Maisemia kävelyretkeltä...

Vietin kylässä kuusi päivää ja aika meni kuin siivillä. Olisin voinut jäädä sinne pitemmäksikin aikaa, itse asiassa tapasin ihmisiä (ei paikallisia), jotka olivat jääneet Ubudiin asumaan tai muuten vain juuttuneet. Monet tulevat sinne aina uudelleen, enkä ihmettele. Luonto, ihanat pienet liikkeet täynnä suloisia asioita, ihania omalaatuisia kahviloita ja ravintoloita…suloiset home stayt (guest houset). Palaan sinne vielä uudelleen, varmasti. Jäi meinaan niin paljon ostoksia tekemättä! :D

Jokaisen ovenpielessä on tuollainen "juttu", johon laitetaan lahjoja jumalille.

Offerings eli lahjat. Kukkia, ruokaa, rahaa, suitsukkeita...

Home stayni nimi oli Mai Malu ja omistaja perhe herttainen. Huoneet olivat uusia ja hyvällä balilaisella maulla ’sisustettu’. Ja se puutarha! Ja aamupala, joka yleensä sisälsi hedelmiä, teetä/kahvia ja banaanipannukakun! Indonesiassa on muutenkin tapana saada aina aamupala huoneen/bungalowin hintaan, tosi kiva lisä mielestäni!

Perheen poika :))

Puutarha, jota ympäröi viisi huonetta, perheen oma koti ja temppeli.

Olisin voinut tehdä kaiken aktiivisen turistitouhun parissa päivässä, mutta ei ollut kiire. Yhtenä päivänä kävin Monkey forest:ssa katselemassa apinoita. Söpöjä olivat. Paikalliset vain tuntuvat pelkäävän niitä...Muutaman kerran kyllä itsekin pelästyin, kun apinaperhe on kiviaidan päällä aivan korvan vieressä. Niitä vain on joka puolella siellä metsässä!

Mikä asento! :D

:(

Söpö!

Toisena kävelin sen 10 km matkan riisipeltojen viertä ja pikkuisten kylien halki. Kolmantena kävin katsomassa kuuluisan postikortti maiseman, Tegallalangin riisipellot. Oli kaunista. En tiedä mikä siinä on, sehän on vain pelto, jossa kasvaa riisiä..?

Tegellalang rice fields.

Koska Ubud on tunnettu kulttuuristaan, kävin tietenkin museossa neljäntenä päivänä. Ubudissa on paljon museoita ja gallerioita, mutta itse valitsin kohteekseni Puri Lukisan museon, jossa on esillä balilaista taidetta vuosisatojen takaa ja sitten hieman uudempaa tuotantoa. Olin museossa varmaan kolme tuntia! Mitä sitä kuvataidekasvatuksen opiskelija itselleen voi... :D Mahtava kokemus. Ihastuin muutamaan teokseen aika hurjasti, ne pensselin vedot ja "mössöiset" pinnat vaan on mun heikkous. Mössöt eivät kuitenkaan ole tavallisen balilaisen taiteen tunnusmerkkejä vaan pikkutarkka työskentely ja yksityiskohdat. Teoksissa tapahtuu hirveästi asioita ja ne kertovat tavallisesta balilaisesta elämästä, seremonioista tai hinduismista.

Ups. Vahinko valokuva museossa...

Muina päivinä vain nautin kylän tunnelmasta ja kävelin ympäriinsä tai istuin lempiravintolassani Dewa Warungissa mukavien ihmisten kanssa, joita olin tavannut. Plus, että tuolta sai parasta ja halvinta ruokaa! Joka päivä avokadomehua! Mums. Ubud on sellainen kaupunki, että parhaat kuppilat löytää, kun tutustuu oikeisiin ihmisiin, jotka tietävät paikat...

Kate

Balin Kuta, Indonesia 29.2-3.3.

Kuala Lumpurissa tuli vietettyä kaksi yötä, taas Birdnestissä, koska Willi (omistaja) on vaan niin mahtava tyyppi! Ainut miinus siellä on se paksu mouruava kissa, Jackie. Urh. Mä en tykkää kisuista täällä Aasiassa. Saan niistä huonoja viboja...

KL:ssa hoideltiin asioita kuten...ostin uuden puhelimen. VIIMEIN! Sen äitin VANHAN rikkinäisen läppä Nokian tilalle (joka oli tosiaan teipattu jesarilla yhteen) tuli sama puhelin kuin mulla oli kotonakin kunnes se varastettiin. Täytyy sanoa, että en ihan mikään aikaansaava ole ollut ton puhelimen hankinnan kanssa, 7 kk tosiaan. Hah.

Sitten osteltiin hieman tuliaisia... ;) Ja lähetettiin pikkuinen paketti meriteitse Suomeen. Matkan pitäisi kestää 3 kk eli mä olen ennen sitä jo kotona. Että, jos teidän tuliaisia ei näy niin...ne lilluu jossain Atlantilla :D Se oli vaan niin paljon halvempi se meriteitse kuin ilmateitse...

Bali Bali Bali. Kone laskeutui Kutan eteläpuolelle ja mentiin Kutalle pariksi yöksi, koska haluttiin mennä surffikouluun. Se oli ihan sairaan kivaa! Pääsin heti laudalle ja aallonharjalle, mutta loppujen lopuksi homma oli niin väsyttävää, että tauon jälkeen en enää löytänyt itsestäni energiaa. Aallot olivat muuttuneet PALJON isommiksi eikä jalkoja saanut enää pohjaan...aika monta kertaa vain makasin laudan päällä ja ratsastin aallolla :D Hieman laiskaa sanoisinko, mutta hauskaa. Kyllä se surffiope hieman nauroi, että on tytöstä tainnut voima hiipua...heh hiukan.

En ota KOSKAAN ilmakuvia, eikä tämä kuva edes kerro mitään, mutta Kutasta ei oikein ole kuvia...
Eikä tämä maisema edes ole Kutalta :D Balilta kylläkin.

Paikalliset pelas futista rannalla..

Kuta muuten on turistinen ja monet nuoret tulevat sinne vain bilettämään. En tykännyt. Ja ranta on likainen ja hiekka epämääräisen väristä. Kaupustelijoita, jotka huutelevat perääsi "Shopping shopping darling!" "Yeees wanna buy something?". Tai sitten ne ukot, jotka huutelee sitä "transport transport!"...huh. Jaa niin ja olihan meillä todella ihastuttava kokemus taksikuskeista lentokentällä, miten saatoin unohtaa. Ensimmäisen kerran meille huudettiin kymmeniä kertoja "Fuck you:ta". Meinasin kävellä takaisin lentokentälle ja ottaa seuraavan lennon takaisin Malesiaan. Ei mikään unelmien lomakohde. Mutta aallot ovat aloittelijalle sopivat niin siksi. Ja surffaaminen on kivaaaa!

Kuta beach

Herkku jälkkärit! Italialaista jätskiä ja crepe :P

Kate

Jotain kaunista...

Kyllä. Pulau Perhentian. Pieni hiljaisuus saaren kauneudelle...

Kate

Taman Negara 25.-27.2

Viidakko! Villieläimiä! Alkuperäiskansa!

Njäää eipä oikeastaan :D Ensimmäinen on ainut mikä on totta. 130 miljoonaa vuotta vanha sademetsä, ehkä maailman vanhin. Viidakko sijaitsee kolmen osavaltion rajoilla (Kelantan, Pahang ja Terengganu) ja on kooltaan 4343 neliokilometriä. Viidakossa elää ainakin 15 000 erilaista kasvilajia ja 185 000 erilaista eläinlajia. Kasvien ja eläimien lisäksi siellä asuu myös Batek niminen alkuperäisheimo. En nähnyt heimoa, enkä pahemmin eläimiä...oravia, liskoja ja pikkurillin kokoisia muurahaisia kylläkin.

Oltiin vain kaksi päivää ja käytiin tekemässä 3-4 tunnin trekking...oli aika kummallista "tallustella" niin vanhassa metsässä. Tehtiin Canopy walk, joka on riippusilta viidakon yllä. Mahtava idea! Canopy walkin jälkeen jatkettiin ylös näköalapaikalle, joka oli n. 400 metrin korkeudessa. Kyllä se kiipeäminen hieman tuntui jossain...mutta maisemat olivat sen arvoiset! Alas meneminen ei ollut hirveästi helpompaa, polku oli mutainen ja juurien peittämä. Eikä matkalla ollut minkäänlaisia kylttejä, jotka olisivat kertoneet mihin päin olisi hyvä kulkea. Toivottiin vaan, että polku, joka valittiin olisi se oikea.. :D 

Canopy walk 

Maisema hikisen nousun jälkeen...huh.

Taman Negaralle matkustettiin Perhentianin jälkeen. Kuala Besutista, joka on "Perhentianin satama" mentiin Kota Bharuun, jossa yövyttiin yksi yö. Aamulla noustiin aikaisin ja lähdettiin yhdessä Englantilaisen pariskunnan kanssa juna-asemalle, koska halusimme mennä viidakkojunalla. Maisemat olivat sen matkan aikana aivan upeat! Viidakkojuna ei kuitenkaan mene suoraan Taman Negaralle vaan Jerantut nimiseen kaupunkiin. Siellä odottelimme jonkin aikaa paikallisbussia, joka vei meidät Taman Negaralle. Huh oli aika hikinen bussimatka ja se kesti lähes 2 h...

Ai niin kylässä oli yksi aika kuvottava eläinlaji, lentäviä torakoita! Ja ne olivat parhaimmillaan jotain kämmen kokoisia! :D Ne piti kovaa pörinää ja sinkoilivat päin seiniä! Niitä oli pimean tullen joka puolella! Siis joka puolella...haluttiin aina syödä ennen pimeää ja juostiin guest housille ovien taakse piiloon. Yksi ilta istuttiin syömässä ja katseltiin joen toiselle puolelle viidakkoon, josta alkoi kuulua tuttua pörinää, se oli kuin kauhuelokuvasta! :D Ei todellakaan jääty odottamaan niiden hyökkäystä...

Hyi.

Taman Negarasta lähdettiin pois veneellä ja matka lähelle Jerantut kaupunkia kesti 2 h. Sieltä otettiin bussi Kuala Lumpuriin, koska lento Balille lähestyi...wiii ! Alla kuvia venematkalta...

Puhveleita :)

Kate

Pulau Perhentian 19.-25.2.

Paratiisi Paratiisi PARATIISI <3 On jo ikävä takaisin tuonne! Ah sitä elämää...uimista, aurinkoa, snorklausta täydellisissä vesissä ja ruokaa tietysti...ja hyvässä seurassa! Olisin voinut viettää siellä vaikka parikin viikkoa! Pakko päästä joskus takaisin...

Perhentian saaria on kaksi, Besut ja Kecil, pieni ja iso. Me oltiin pienellä, koska se on halvempi ja ehkä enemmän reppureissaajille (?). Toisaalta kuulin, että isolla saarella saa low seasonin aikana olla lähes rauhassa, koska lähes kaikki reissaajat menevät pienelle saarelle. Perhentian saarilla oli juuri meneillään low ja high seasonin vaihde, koska sadekausi oli väistymässä. Meidän aikana ei satanut ollenkaan ja taivas oli kirkkaan sininen, ah.

Coral Bay beach, jossa asuttiin, syötiin ja elettiin.

Senja Bay, meidän mökin katto vilkkuu sieltä palmujen välistä ;)

Yhtenä päivänä käveltiin pikkuista viidakkopolkua rannalle, jossa ei oikeastaan ollut ketään. Meidän lisäksi oli yksi pariskunta. Rannalla vedessä lilluessa ja simpukoita keräillessä hävisi ajantaju aivan täysin, voiko olla parempaa! Rannalla näytti tältä... :)

Eipä siellä sitten muuta. Kaksi kertaa käytiin snorklausretkellä (toiselle päästiin ilmaiseksi, hih:) ja näin ISOJA 3 metrisiä kilpikonnia, PALJON Nemoja ja HAITA! Siis ihan vain snorklatessa! Huikeeta! Retken puolivälissä pysähdyttiin lounaalle saaren kylään, jossa lähes kaikki paikalliset asuvat. Musta se on hienoa, että kylä on saanut pysyä rauhassa turismilta ja me turistit majaillaan toisella rannalla poissa paikallisten tieltä! :D Saarella ei muuten pääse kuin veneellä paikasta paikkaan, ihanaa.

fisui. 

Romantic beach, ettepäs tiedä kenen kaa olin ;) 

Parrot fisui. 

Noita näkyi vaikka minkä värisiä!

Ja sitten parhaimmistoa.....sitä jännää!

Kilppari! :)) Näin monta! Ne oli niin isoja!

Riuttahai luulen, yhdessä vaiheessa niitä oli mun edessä joku 4-5! Tykkäävät suomalaisesta verestä...

Nemo! Näitäkin näkyi ihan kiitettävästi :))

Tuolla tuli vietettyä täydellisiä päiviä... luuvs <3

Kate

Cherating 16.-19.2

Tänne kyläpahaseen eksyttiin, koska Birdnest guest housen omistaja Willi suositteli paikkaa meille. Pitää muistaa kiittää Williä suosituksesta...Heti kun saavuttiin kaikki paikalliset toljottivat ja hidastivat autojansa meidän kohdalla ja "Hello:n" huuteleminen alkoi. Sitten kaksi poikaa seurasi meitä autonsa kanssa ja majoittautuivat samaan guest houseen kuin me. Aivan meidän mökkiä vastapäätä. Pojat seurasivat meitä rannalle ja tulivat uimaan, kun lilluttelimme meressä. Ei päästy Katin kanssa ylös vedestä varmaan kahteen tuntiin, kun pojat eivät tajunneet millään häipyä...Vaikka me kuinka puhuttiin meidän "poikaystävistä" ei mennyt pojilla perille, että EI KIINNOSTA. Illalla halusivat väkisin meidän kanssa syömään eikä me päästy millään niistä eroon...huhu ihan kiva tutustua paikallisiin ihmisiin, mutta VAIN tutustua. Kultturi on uskonnon takia niin erilainen...Se on niin tiukka, että en ihmettele miksi paikallisia kiehtoo tutustua länkkäreihin ja kysellä heiltä kaikenlaista. Täytyisi itsekin vaan aina muistaa kysellä kaikkea mitä on useasti pohtinut pienessä päässään!

Näkymää vilkkaassa kylässä :D 

Lähikauppa

Matahari cottages

Ja siellä oli kaksi PUPUA <3

Seuraavana päivänä rannalla, jolla ei paljon muita ihmisä näkynyt (lehmiä kylläkin). Ja niin yksi paikallinen hemmo naku-uinnilla! :D Oli aika ahdistavaa ja, kun kaveri yritti tulla juttelemaan meille katsottiin parhaimmaksi olla ymmärtämättä ja puhumatta englantia! :D Oli kyllä aikamoinen paikka...Otettiin kylän ainoasta "matkatoimistosta" bussi Jertehiin, josta päästiin taksilla Kuala Besutiin, josta taas veneellä Perhentian saarille. Ah Pulau Perhentian <3

Käytiin myös mangrovemetsän rannoilla (joen) katsomassa tulikärpäsiä illalla. Oli kuin olisi ollut 3D -elokuvassa...sitten käytiin päivällä bongailemassa eläimiä siellä samaisella joella. Nähtiin orava (hui), lisko, apinoita ja KOLME käärmettä! Meinasin kuolla! Vihaan käärmeitä! Hyvä, että en itkenyt, kun näin ne lierot puun oksilla...

En halunnut laittaa käärme kuvaa isoksi, koska se on niin ällö ja äitikin voi lukea pelkäämättä...he.

Kate